vauva | vauvatarvikkeet

Kiinteiden aloitus puolen vuoden iässä

maaliskuu 21, 2019
kiinteiden aloitus

Niin sitä vaan aika on vierähtänyt niin pitkälle että vauvan ruokailut ovat olleet osa arkeamme jo reilun kuukauden verran! Kuinka helppoa ja kätevää olikaan aiemmin pelkällä imetyksellä 😀.

Instagram Storyn puolella oltiin kiinnostuneita kuulemaan miten meidän kiinteiden aloitus on lähtenyt sujumaan ja sain siellä myös muutamia kysymyksiä aiheesta joihin lupasin palata myöhemmin. Nytpä siis juttua näin blogipostauksen muodossa 😊! Ai että, osa kuvista on ihan ensimmäiseltä ruokailukerralta reilun kuukauden takaa ❤️.

kiinteiden aloitus 2

Aloitetaan ensin omilla ajatuksillani kiinteiden aloituksesta. Kuten tuossa alussa jo mainitsinkin, niin tavallaan harmi kun enää ei selviäkään pelkällä imetyksellä: kuinka paljon aikaa päivistä tuo vauvan syömisen kanssa säätäminen viekään! Heh, olen vähän sellainen ihminen että mitä vähemmän aikaa keittiössä, sitä parempi. En siis ole mikään kova ruuasta innostuja saati kokkailija! Toisaalta taas on kyllä kiinnostavaa seurata pienen tutustumista makujen maailmaan ja muutenkin seurata hänen kehitystään myös syömisen osalta. Onhan sellainen pieni syöjä nyt vaan mahdottoman herttainen näky ❤️. Ai että niitä ilmeitä kun vauva saa ensimmäisen kerran ruokaa suuhunsa, ja aina kun tulee uusia erilaisia makuja ja koostumuksia ❤️. Ja sen lisäksi valehtelisin jos väittäisin ettenkö olisi syynännyt kaupan sosehyllyjä ainakin vähän intopinkeänä 😀. Onhan tässä kiinteiden aloituksessa imetykseen verrattuna toki myös oma kätevyytensä, kuten se että liikkeellä ollessa voi helpommin tarjota jotain ruokaa, ja isäkin voi tarvittaessa syöttää.

ensimmäinen ruokailu

Ensimmäisen kerran tarjosimme syötävää pojalle juuri puolivuotispäivänä, ja oikein reippaasti hän heti alusta lähtien on alkanut syödä. Isäkin sai kunnian olla syöttämässä poikaa ihan ensimmäisen kerran ❤️. Kaiken kaikkiaan voi sanoa että kiinteisiin tutustuminen lähti sujumaan varsin helposti eikä vaikuttanut vatsavaivojakaan tulevan. Näin ollen aika nopeaan tahtiin alettiin ottaa uusia makuja mukaan ja annoskootkin kasvoivat siitä alun parista lusikallisesta jo suunnilleen ensimmäisen viikon aikana ihan kunnon annoksiin.

ensimmäinen ruokailu 2

Tähän mennessä tarjotuista ruuista lähes kaikki on maistunut, eikä koostumuksellakaan ole vaikuttanut olevan kovin suurta väliä kunhan ei liian selkeitä kökkäreitä ole. Tytön kohdalla kun tilanne oli se että kaikki piti olla ihan täydellisen sileää aika pitkänkin aikaa – heti jos oli vähänkin rakeisempaa koostumusta niin kakominen alkoi eikä tyttö suostunut syömään yhtään. Pojalle on kelvannut muhkuraisempikin puuro ihan alusta asti, ja esimerkiksi maissinaksuja hän söi suoraan kaksi heti ensimmäisellä kerralla kun tarjosimme (toisena päivänä ruokailun aloittamisesta!) 😊. Heh, tällainen ei tullut kuuloonkaan aikanaan tytön kohdalla. On pojallakin muutama juttu ollut joita ei ole tykännyt yhtään syödä, muun muassa tekemäni bataattisose (kumma kyllä kun peruna ja porkkana taas maistuvat superhyvin) sekä apinaeväs (tästä taas tuli äidin ja 3-vuotiaan lemppariherkkua) 😀.

kiinteiden aloitus 4

Sormiruokailuun liittyen tuli Instagramin puolella muutama kysymys. Ensinnäkin sormiruokaillaan kyllä jonkin verran, mutta toistaiseksi poika ei ole osoittanut kovin suurta kiinnostusta itse syömiseen (alun maissinaksuinnostuksen jälkeen) ja monet tarjotut jutut ovat päätyneet kaikkialle muualle kuin suuhun. Varmastikin sormiruokailun osuus tulee ajan myötä kasvamaan jos poika vain innostuu siitä enemmän. Mutta jos ei, niin lapsi kyllä oppii aikanaan syömään eikä sen suhteen meillä ole tarvetta kiirehtiä: tuntuisi hupsulta tuhlata aikaa kohtuuttomaan siivoamiseen jos tuloksena on vieläpä nälkäinen lapsi joka ei ole saanut juuri mitään suuhunsa. Sorminäppäryyttä pojalta kyllä löytyy, mutta jostain syystä se omin käsin syöminen ei vaan kovin innosta vaikka sitten taas kaikki muu kyllä viedään heti suuhun 😀. Ehkä osaltaan tähän vaikuttaa se että pieni alkaa kakomaan mahdottomasti jos suussa on jokin selkeä palanen vaikka pehmeää olisikin – samaa ongelmaa siis lievempänä kuin tytölläkin vauvana! Harjoittelua ja totuttelua siis lisää vain ihan kaikessa rauhassa 😊. Jonkin verran ollaan harjoiteltu myös soseen imemistä itse pussista – ne kun ovat käteviä liikkeellä ollessa tai muutenkin nopeina välipaloina. Aamu- ja iltapuurot syötän lusikalla ja aika paljon muutenkin siis tulee ainakin vielä toistaiseksi syötettyä.

kiinteiden aloitus 3

Lisäksi kysyttiin kokkailenko vauvalle, ja mitä mahdollisesti, vai mennäänkö ihan kaupan eväillä. Tosiaan minähän en ole mikään ruuanlaitosta innostunut tai erityisen kiinnostunut noin muutenkaan, joten luonnollisesti myös vauvalle ei mitään kovin erikoisia juttuja itse tule väsäiltyä. Jonkin verran kasvissoseita olen itse tehnyt, ja toki puurot, mutta myös kaupan soseista on löytynyt monia suosikkeja. Netti on kuitenkin pullollaan kokeilemisen arvoisia helppoja juttuja joita vauvalle voi tehdä, joten ehkäpä siinä vaiheessa tulee enemmän kokeiltua kunhan kiinnostus sormiruokailuun / itse syömiseen kasvaa 😊!

Syötettynä poika on yleensä hyvinkin reipas syömään. Tässä reilun kuukauden aikana ollaan maisteltu monia eri kasviksia, viljoista pääasiassa kauraa, ja lihaa pari kertaa. Hedelmiä on myös muutama maistettuna. Hyvin tosiaan kaiken kaikkiaan maistuu soseruuat, hän on niin ihana kun nälkäisenä suu auki oikein hyökkäilee lusikan kimppuun ❤️. Ja kuten tuossa 7 kk -kuulumispostauksessa kirjoitin, niin sitten taas tekee kyllä harvinaisen selväksi milloin on kylläinen 😀. Nyt 7 kuukauden iässä meillä ei neuvolaa ollutkaan, mutta kotimittauksen mukaan painoa on kertynyt reilusti vauhdikkaammin aiempaan tahtiin verrattuna! Ja sen kyllä huomaa muhevoituneista poskista ja reisistä – niin suloista!

ruokailutarvikkeita

Ruokailuvälineistä kysyttiin myös. Heh, tässäkin meillä tehdään niin että vähän kaikkea on käytössä sen mukaan miten syödään. Jos syötän poikaa niin koen että kouru on paras, ja sitten taas jos poika syö itse niin tuollainen hihallinen essu on kyllä kätevä. Niitä meillä onkin kaksin kappalein – toinen varalla jos toinen on likaisena. Kuvasta puuttuu nyt muutama oleellinen juttu, joista mainitsemisen arvoisia ovat näppärät pitkävartiset syöttölusikat, ja lisäksi meiltä löytyy ensilusikoita vauvan omaan käyttöön mutta ne eivät nyt ihan vielä ole päässeet käyttöön. Mukeja on myös pari erilaista vaihtoehtoa, ja tällä hetkellä tuntuu että poika on tykännyt eniten juoda vettä pillimukista. Ja sitten kuvissa näkyy vielä noita itse täytettäviä sosepusseja jotka ovat nekin olleet jo tähän mennessä hyödyllisiä.

Tällainen on ollut meidän vauvan ensimmäinen ruokailukuukausi. Aika rennolla otteella ja lapsen tahtiin siis edetään! Mitenkäs muilla kiinteiden aloitus on sujunut 😊? Onko muitakin joiden vauvat alkaa kakoa todella herkästi sormiruokaillessa?

Ja hei, olettekos muuten jo huomanneet että meillä on Ella’s Kitchenin kanssa käynnissä arvonta Insta-tililläni @mattssonmarian sunnuntaihin 24.3. asti! Palkintona on herkullinen paketti Ella’sin uutuustuotteita, ja voittajia arvotaan kolme 😊! Saatiin itsekin testiin Ella’s Kitchenin tuotteita kiinteiden aloituksen alkuun sekä myös 3-vuotiaalle näppäriä kerhoeväitä. Ai että mitä maukkaita makuyhdistelmiä Ella’silta löytyykään – hih, myös äidin mielestä 😊!

elämä | kuulumiset | vauva

Vauva seitsemän kuukautta

maaliskuu 15, 2019
vauva 7 kuukautta

Taas on kuukausi vierähtänyt eteenpäin meidän pienen täytettyä jo seitsemän kuukautta!

7kk 4

Tämä kulunut kuukausi on tuonut tullessaan suuria muutoksia kiinteiden aloituksen myötä. Päivät ovat ainakin äidin näkökulmasta täynnä touhua. Tuntuu että lähes koko ajan täytyy olla laittamassa syötävää jommalle kummalle lapselle! Ruokailut siis haukkaavat aika isoja paloja aikaa päivistä niin että tuntuu kuin tämä kuukausi olisi mennyt vielä entistäkin nopeammin kuin edelliset vauvakuukaudet!

Kiinteiden aloituksesta tulossa seuraavaksi pientä postausta erikseen, joten siirrytäänpä muihin kuulumisiin! Poika on vahvistunut ihan huomattavasti: Hän istuu jo syöttötuolissa oikein napakasti alkuun verrattuna, ja sylissä ollessa seisominen ja pomppiminen ovat aivan parasta. Myös lattialla istumista ollaan harjoiteltu, mutta siinä pieni tuppaa vielä kellahtamaan kumoon. Liikkuminen on myös monipuolistunut. Hän ei varsinaisesti vielä ryömi, mutta peruuttelee, ja välillä onnistuu pääsemään yllättävänkin pitkän matkan myös eteenpäin epämääräisesti mönkien. Pulauttelu on edelleen kohtalaisen runsasta, joten heti syönnin jälkeen lattialle ei oikein viitsi laittaa kun muuten puklua tulee paljon. Yhä edelleen lattialla ollessa hermot tuppaavat menemään aika nopeasti. Eniten tuntuu ärsyttävän se kun ei vielä osaa liikkua niin paljon kuin haluaisi, ja varmaankin tuo lievä refluksi myös osaltaan aiheuttaa tukalaa oloa. Nyt kuluneella viikolla on taas flunssakin ollut riesana, ja se on jälleen ymmärrettävästi tuntunut aiheuttavan taantumista lattialla viihtymiseen.

7kk 3

Viime aikoina poika on kovasti harjoitellut pinsettiotetta ja muutenkin sorminäppäryys on kehittynyt. Erityisesti leluissa olevia pieniä yksityiskohtia on kiva tutkia tarkkaan sormilla räpeltäen ja pyöritellen. Pojan lempparilelu tällä hetkellä on juurikin tuo kuvassa näkyvä häkkyrä jossa räpellettävää riittää 😀. Myös purulelut ja ääntä pitävät lelut kiinnostavat, erityisesti jos niissä on myös pyöriviä osia 😊.

7kk 5

Poika on oppinut ilmaisemaan itseään jo varsin selkeästi. Esimerkiksi ruokapöydässä ei jää epäselväksi miloin herran masu on täynnä: silloin levitetään kädet sivuille samalla täristen ja muristen 😀. Tällä tyylillä äitiä komennetaan myös muulloin kun joku asia ei miellytä. Muutenkin vuorovaikutus ja ymmärrys puolin ja toisin on kehittynyt, ja pieni on esimerkiksi oppinut nappaamaan nenästäni kun kysyn että missä äitin nenä on 😊. Tämä pieni poika rakastaa jutustelua ja pusuttelua. Parasta on olla lähekkäin ❤️. Usein lattialla ollessa vähintäänkin valitetaan äänekkäästi jos joku mokoma kulkee vain ohitse eikä nappaa syliin! Ja sitten kun viimein tajuaa napata, niin hymyhän sieltä pilkahtaa ihan muina miehinä saman tien ja pieni on silmin nähden tyytyväinen vaikka juuri olisi ollut ihan mahdoton valitus käynnissä. En kestä kuinka ihana hän on ❤️.

7kk 2

Kiinteiden aloitus ei ole tuonut suuremmin muutosta yöuniin tai muutenkaan vuorokausirytmiin, eli edelleen yöllä heräillään syömään muutamia kertoja. Päivään mahtuu yleensä kahdet päiväunet, siten että yhteensä vuorokaudessa unta tulee suunnilleen 11-12 tuntia. Yöimetyksetkin varmasti luonnostaan jäävät pois jossain vaiheessa kunhan lapsi on siihen valmis – lapsentahtisesti siis mennään edelleen tässäkin asiassa.

7kk 1

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa! Käy nappaamassa seurantaan myös Instagramissa @mattssonmarian jonne päivittelen useammin kuulumisia ja myös muuta sisältöä mitä tänne blogiin ei välttämättä päädy 😊.

äitiys | elämä | vauva

Äitinä minä olen…

maaliskuu 9, 2019
blogihaaste äitiys

Sain Lapsiparkki-blogin Malinilta äitiyteen liittyvän blogihaasteen jossa pohditaan millainen onkaan äitinä. Kiintoisa pohdinta – täytyy myöntää etten liiemmin ole tässä äitiyden tuoksinassa ehtinyt edes pysähtyä miettimään millainen äiti nyt sitten oikein olenkaan! Kun kysyin asiaa mieheltäni, niin hänen vastauksensa oli omistautunut. Koen hyvin pitkälti myös itse näin, joten lähdetään siitä liikkeelle! Lisäksi kerron myös muita mieleeni tulleita asioita joista ei varmastikaan muodostu täydellistä kuvausta siitä millainen äiti olen, mutta kertovat ainakin sen mitä osaan suoralta kädeltä edes jollain lailla pukea sanoiksi.

äitiys 2

äitiys 4

…omistautunut. Niin, äitiys on elämäni tärkein, arvokkain ja kokonaisvaltaisin tehtävä, ja näin muutenkin luonteeni ollessa sellainen ennemmin yhden asian ihminen kuin jokapaikanhöylä äitiys on vahvasti läsnä ihan joka hetki. Mikä toki on ihan luonnollistakin kun kotona lasten kanssa olen. Sanat eivät riitä kertomaan miten paljon rakastan olla äiti ❤️.

…tarkka tietyistä jutuista, ehkä vähän liiankin. Olen se äiti joka pesee jatkuvasti lasten vaatteita – suunnilleen jokaisen käyttökerran jälkeen vaikkei niissä edes likaa näkyisikään, ja pyyhkii ja pesee leluja tuon tuostakin, näin pari esimerkkiä mainitakseni. Yleisesti ottaen siis olen vähän turhankin tarkka muun muassa puhtauteen liittyvistä jutuista. Mutta hieman on sentään kriteerit onneksi hellittäneet sitten tytön vauva-aikojen 😀.

Hih, edelliseen liittyen minua ei haittaa vaikka koti näyttää päivän päätteeksi olevan kuin pommin jäljiltä, mutta iltaisin tykkään kuitenkin kerätä kaikki lelut takaisin paikoilleen. Rauhoittaa mukavasti – sitten on kiva istahtaa sohvalle hengähtämään hetkeksi kahdestaan miehen kanssa kun ympärillä näyttää rauhalliselta. Nykyään tyttökin jo jonkin verran osallistuu lelujen siivoamiseen iltaisin. Meillä lapset saavat siis leikkiä vapaasti, mutta toki välillä täytyy asiaan puuttua jos vaikka kulkuväylä on leluja täynnä.

aina tilaisuuden tullen halimassa ja pussailemassa. Meidän lapsista varsinkin tyttö on aina ollut sellainen ettei ole pahemmin sylissä viihtynyt, mutta sietää hänkin jo nykyään vähän paremmin sylihalikaappauksia 😀. Vauva onnekseni tykkää pusuttelusta ja kikattaa samalla 😊! Päivän mittaan halitaan (tai siis ainakin äiti yrittää…) useita kertoja ja kerrotaan että rakastetaan.

…kamera kädessä. Tykkään kuvata ja ottaa talteen muistoja lasten touhuista myös videoiden muodossa, joten aika usein nähdään jonkin sortin kuvausväline kädessäni. Olen siis se äiti joka kiireesti alkaa kaivaa jotain kameraa esille kun vähänkin jotain erityistä tapahtuu – ja sitähän tapahtuu ihan jatkuvasti! Aika usein vain tytön touhut keskeytyvät kun hän huomaa että kädessäni on kamera, mutta miehen kanssa olemme sen verran ovelia että välillä nauhoitamme vain ääntä huomaamattomasti kun hän vaikkapa laulelee 😊.

…tiukempi. Olen selkeästi meistä vanhemmista se tiukempi, ja välillä tulee esimerkiksi kiellettyä tai rajoitettua jotain sellaista mikä jälkikäteen ajateltuna ei olisi ollut edes tarpeellista. Myös aikataulujen suhteen olen tiukempi ja stressaan ja hermoilen jos esimerkiksi ruokailut ja muut arkitoimet viivästyvät. Kiireisempinä päivinä koen itsekin kuinka pipo kiristyy ja alan vaatia erityisesti itseltäni mutta välillä myös lapsilta liikoja (tai no vauvalta en nyt niinkään mutta 3-vuotiaalta kyllä). Paineiden alaisena en ole parhaimmillani. Välillä toivoisin että osaisin suhtautua vähän rennommin tiettyihin asioihin, ja ehkä olen aavistuksen kehittynytkin tässä suhteessa äitiyden kasvattamana.

…varovainen. En ole kovin uskalias vanhempana vaan ennemmin suhtaudun esimerkiksi kiipeilyyn – tai ylipäänsä omien rajojen testaamiseen – tai vaikkapa vauvan sormiruokailuun aika varovaisesti.

…rauhallisempi leikkijä. Hulvattomat leikit ja hassuttelu ovat meillä enemmän isän ja lasten välisiä juttuja, kun itse taas tykkään touhuta lasten kanssa pääsääntöisesti rauhallisempia juttuja. Esimerkiksi lukuhetket sylikkäin ovat ihania.

…(yli)innostuva. Innostun yleensä aika suurieleisesti jos lapsi vaikkapa oppii jotain uutta tai tekee muuten vain jotain kehumisen arvoista. Miehenikin taisi sanoa joskus tytön vauva-aikana ettei muut äidit myötäelä lapsen intoa tai reagoi yleensä ihan noin voimakkaasti lapsensa tekemisiin ainakaan julkisilla paikoilla 😀… Hih, itse olen kyllä nähnyt pahempaakin, mutta kai siinä jotain perää on että reaktioni ovat välillä vähän voimakkaita kun tyttökin nykyään usein jo etukäteen sanoo minulle että ”äiti ei saa ohotella!”. (Tuo ohottelu on yksi osuva tytön keksimä sana kehuvista tai myötähämmästelevistä ohhoh!-huudahduksista 😀…)

Loppuun vielä tytön vastaus kun kysyin millainen olen hänen mielestään: iloinen. Pääsääntöisesti varmaankin ihan totta.

Mielenkiinnolla odotan millainen olen äitinä sitten kun lapset vielä kasvavat: luonnollisesti on erilaista olla vauvan kuin teini-ikäisen äiti. Tietyt luonteelle ominaiset peruspiirteet varmastikin säilyvät, mutta kokonaisuudessaan äitinä oleminen on jatkuvaa kasvua ja kehitystä, uuden opettelua. Varmastikin tulen aina olemaan rakastava, välittävä ja huolehtiva äiti, mutta nähtäväksi jää millaisiksi nämä ominaisuudet muokkaantuvat käytännössä lasten kasvaessa. Toivottavasti kuitenkin enemmän hyvässä kuin pahassa, niin että esimerkiksi ylihuolehtivaisuudelta tai -suojelevuudelta vältyttäisiin.

Jätetään tällä kertaa haaste kaikille avoimeksi, eli nappaa itsellesi haaste. Kerro rehellisesti minkälainen äiti sinä olet?