Marialla

Hyvän mielen perheblogi
äitiys | elämä | kuulumiset | raskaus | vauva

Meidän pikkumies on täällä – synnytyskertomus

elokuu 19, 2018
Synnytyskertomus

Niin siinä vain kävi että meidän pienokaisemme päätti maanantaina 13.8. että on aika muuttaa masun ulkopuolelle ❤️. Raskausviikkoja tuli täyteen 39+2. Nyt täällä ollaan tutustuttu toisiimme pian viikon verran ja voi että mikä pikkuhurmuri hän onkaan ❤️.

Postaustahti tulee nyt vauvan syntymän jälkeen varmastikin olemaan aika epäsäännöllinen, mutta kirjoittelen aina silloin kun aikaa on ja hyvältä tuntuu 😊. Instagramia päivittelen tällä hetkellä aktiivisemmin ja varsinkin storyyn laittelen usein meidän touhuja 😊.

4 päiväinen 4

Nyt ihan ensimmäiseksi ajattelin kertoa itse synnytyksestä! Kaikki lähti liikkeelle oikeastaan sunnuntaina 12.8. kun ahersin vielä kaiken maailman kotihommia, kunnes viimein päätin että nyt otan kyllä oikeasti muutaman päivän rennommin ja lepäilen ennen vauvan tuloa. Kuten Instassa minua seuraavat tietävätkin, pesänrakennusvietti oli ollut suuri ja olin häärännyt ympäri kotia parisen viikkoa.

Untitled

Tuolloin sunnuntai-iltana tytöllä meni aika myöhäiseksi ennen kuin kävi nukkumaan, ja lopulta kun saimme tytön unille istahdimme miehen kanssa sohvalle puolen yön aikoihin katselemaan Naistenosastolla Amerikassa -ohjelmaa. Asetuin sohvalle mukavasti pitkäkseni jalat miehen syliin rapsuteltavaksi. Ja siinä samassa tuli ensimmäinen supistus, hyvin pian toinen, ja niin edelleen. Ihan ensimmäiset supistustuntemukset ylipäätään koko tämän raskauden aikana. Supistuksia tuli tiheimmillään jopa puolen minuutin välein, ne olivat siis aika lyhytkestoisia eivätkä kovin kivuliaita. Supistelu jatkui tasaisesti ja ajattelin etten varmaan saa nukuttua kun kyllä ne kuitenkin sen verran kipeiltä tuntuivat. Parin tunnin ajan olin hereillä supistusten takia kunnes lopulta olinkin nukahtanut – ehkä supistukset laantuivat.

Untitled

Sitten hieman neljän jälkeen heräsin kun tunsin yhtäkkiä jotain lämmintä valahtavan sängylle. Innostuin välittömästi ja sanoin miehelle että nyt meni lapsivesi! Supistukset olivat tiessään ja muutenkaan en mitään kipua enää tuntenut. Kävelin äkkiä vessaan ja valuin runsaasti. Mies laittoi valot päälle ja sanoi minulle että tämähän on verta. Siinä sitten itsekin huomasin että voi hyvänen aika – olen ihan veressä. Ja verta todella oli paljon – joka puolella. Ihan kirkasta vahvaa verta. Hätäännyimme ja kädet täristen soitin Naistenklinikalle päivystykseen. Kätilö kysyi tunsinko vauvan liikkeitä, mutta en kyennyt tuntemaan. Sain ohjeeksi tulla päivystykseen saman tien. Vointini oli paniikista ja verenvuodosta huolimatta sikäli normaali ettei mitään kipua tuntunut ja niinpä lähdin taksilla päivystykseen heti silloin neljän jälkeen aamuyöstä miehen jäädessä kotiin nukkuvan tyttäremme luokse.

Taksimatka tuntui kestävän ikuisuuden ja muistan kuinka en tuolloinkaan tuntenut vauvan liikkeitä – pelotti. Naistenklinikalle päästyäni pääsin pian käyrille makaamaan ja voi sitä suuren suurta helpotusta kun vauvan syke alkoi kuulua ja kätilö tunsi hyvin vauvan liikkuvan vaikka itse en siinä hätääntyneessä tilassa vieläkään tuntenut mitään. Yritin kysellä mistä verenvuoto voi johtua mutta kätilö ei alkanut spekuloida mitään vaan sanoi että päivystävä lääkäri tulee tutkimaan. Hieman ennen puolta kuutta pääsin viimein lääkärin luokse ja hän teki sisätutkimuksen. Se ei oikein onnistunut kun minua sattui niin paljon kun kroppa oli niin jännittynyt ja näkyvyys oli muutenkin heikko todella runsaan verenvuodon takia. Kävi kuitenkin ilmi että olin 4 cm auki ja kanava hävinnyt. Lääkäri totesi että kalvot täytyy puhkaista jotta nähdään onko lapsivesi veristä, yksi mahdollisuus kun oli että esimerkiksi istukka olisi irronnut. Helpotukseksi lapsivesi oli kuitenkin täysin kirkasta ja lääkäri myös ultrasi ja totesi vauvan voivan oikein hyvin ja istukan olevan kunnossa – vauva siellä teki hengitysharjoitteluja kaikessa rauhassa. Huh mikä valtava helpotus ❤️! Lääkäri epäili että aiemmin yöllä tuntemieni supistusten kypsyttämältä kohdunsuulta oli katkennut jokin verisuoni joka lyhyessä ajassa aiheutti runsaan vuodon.

vauva 1 päivän

Kun kalvot oli puhkaistu, tarkoitti tämä käytännössä että siirtyisin seuraavaksi synnytyssaliin ja katsottaisiin mitä tapahtuu. Jos ei omat supistukset lähtisi tehoamaan kunnolla niin sitten okstiosiinia kahden tunnin päästä kalvojen puhkaisusta.

Puoli seitsemän aikoihin pääsin synnytyssaliin ja minulla oli kova jano kun en ollut ehtinyt juoda mitään. Sain juoda hieman vettä kun pahin verenvuoto oli laantunut. Kevyitä supistuksia tuli silloin tällöin. Vointini oli kaikesta huolimatta aika hyvä. Mieheni äiti oli lähtenyt matkustamaan kohti Helsinkiä luoksemme tytärtä hoitamaan ja olisi paikalla reilun parin tunnin päästä. Tarkoitus oli että mieheni tulisi sen jälkeen mukaan synnytykseen. Sanoin miehelle ettei mitään kiirettä, tuskinpa tässä kovin nopeasti edetään kun ensimmäiselläkin kerralla olin 4 sentissä jumissa tuntikausia. Niinpä sanoin miehelleni että hän voi ihan hyvin hoitaa tytön aamutoimet kunhan tyttö heräilee ja tulla paikalle vasta sitten.

kotiin lähdössä

Supistuksia piirtyi käyrälle noin neljän minuutin välein ja sain lämpöpussin avuksi. Supistukset olivat kuitenkin melko kevyitä joten oksitosiinia laitettiin tulemaan ensimmäinen annos hieman ennen kahdeksaa. Sain tässä välissä kevyttä nestemäistä aamupalaa ja sen jälkeen supistukset alkoivat vähitellen napakoitua. Noin tunnin kuluttua supistukset alkoivat olla jo sen verran kivuliaita että puhuttiin kätilön kanssa kivunlievitysvaihtoehdoista. Sain kokeiltavaksi TNS-laitteen mutta suoraan sanottuna se tuntui vain pahentavan kipua ja tuntui muutenkin epämukavalta. Niinpä sain vielä hieman myöhemmin ilokaasun käyttöön.

Puoli kymmenen aikoihin olin jo hyvinkin kipeä ja kohdunsuun tilanne tarkistettiin – edelleen sama neljä senttiä joka oli jo aamuyöstä kun saavuin paikalle. Ajattelin että niinpä niin, tälläkin kertaa sama urakointi edessä kuin ensimmäiselläkin kerralla jolloin synnytys kesti miltei 20 tuntia. Olin sen verran kipeä tässä vaiheessa etten kyennyt soittamaan miehelle tilannepäivitystä.

4 päiväinen 2

Hieman ennen kymmentä sain toiveestani yhden annoksen lihaksia rentouttavaa Oxanest-lääkettä, ja se tuntuikin helpottavan – ei kipua joka vaan voimistui voimistumistaan, mutta sen sijaan juurikin rentoutti ja teki olon hieman raukeaksi niin että supistukset pystyi ottamaan paremmin vastaan. Puoli yhdentoista jälkeen sanoin etten enää kestä ja pyysin josko vaikka epiduraali olisi mahdollinen.

Sanottiin ettei vielä kannata laittaa koska tilanne ei ole edennyt mihinkään. Pieni epätoivon pilkahdus alkoi hiipiä mieleen ja asennoiduin jo että tämä tulee olemaan samanlainen pitkällinen tuskainen taival kuin ensimmäinenkin synnytys. Siinä samassa tuli muutama miltei tajunnan vievä supisus – tai siltä ainakin tuntui – ja aloin yhtäkkiä tuntea voimakasta ponnistustarvetta. Ajattelin että kuvittelen vain – olinhan auki vain neljä senttiä – enkä maininnut kätilölle mitään. Kipuni ilmeisesti huomattiin vaikka en mitään sanonutkaan, yritin vain kerätä kaiken voimani supistuksia varten omassa maailmassani. Paikalle tuli nimittäin lääkäri valmistelemaan epiduraalia ja samalla myös spinaalitilaa. Juuri kun selkääni putsattiin ja katetria valmisteltiin sain viimein sanottua että nyt tuntuu että jotain tulee kyllä väkisin ulos, pakko ponnistaa. Kätilöille tuli hieman kiire ja yllätyksekseen huomasivat että olinkin täysin auki ja vauva todella tulee! Lääkäri oli juuri hetkeä ennen kuin avasin suuni ehtinyt pistää kipufentanyylin, ei kuitenkaan epiduraalia. Mitä ilmeisimmin tämä tuli kuitenkin liian myöhään sillä mitään vaikutusta en ainakaan tuntenut ja minulle sanottiinkin että nyt ei ole mitään kivunlievitystä joka ehtisi tehota ja auttaisi enää tässä vaiheessa vaan ainoa kivunlievitys on kätilön sanoin “työntää kipu pois”. Tuntui siltä että kipu repii kroppani halki ja ensimmäistä kertaa synnytyksen aikana en pystynyt olemaan huutamatta – huusin että nyt repeän kahtia ihan oikeasti ja taisin vahingossa potkaista päähän toista jalkaani olkapäällään kannattelevaa kätilöä, hups 😀. Heh, toinen jalkakin meinasi alkaa krampata samalla. Muutamien repivien ponnistusten jälkeen pieni täydellinen poikamme syntyi klo 11.12 – se oli täydellinen hetki ja kipu loppui kuin seinään ❤️.

4 päiväinen 6

Parkaisu kuului hetken päästä ja pieni pääsi rinnalleni, voi sitä onnea ja helpotusta ❤️. Hetken päästä aloin miettiä että minnehän pieni joutuisi sillä aikaa kun minut vietäisiin ommeltavaksi sillä mies ei ollut vielä saapunut – enhän ollut ehtinyt laittaa hänelle mitään viestiä tilanteen nopeasta etenemisestä. Mutta, enpä tarvinnutkaan tikin tikkiä vaikka olin ihan varma että nyt kyllä hajosin niin pahasti että joudun leikkaussaliin asti paikkailtavaksi. Seuraavaksi soitin onnelliset uutiset kotiin. Mies oli ihan hämmentynyt, siellä oli vielä myöhään nukkuneen tytön aamupuuro kesken 😀. Tyttö jäi paikalle saapuneen mummun hoiviin ja mies lähti tulemaan luoksemme saman tien. Muutaman tunnin vietimme yhdessä täydellistä pientä poikaamme ihastellen samalla kun pieni herkutteli ensimaitoansa ❤️.

4 päiväinen 5

Vointini oli erinomainen heti synnytyksen jälkeen ja tuntui oikeastaan aika epätodelliselta että olin juuri ylipäätään synnyttänyt – niin normaalilta olo tuntui. Siirryimme osastolle vauvan kanssa ja mies lähti takaisin kotiin. Jos kaikki menisi jatkossakin hyvin pääsisin myös minä vauvan kanssa kotiin seuraavana päivänä ja voisimme aloittaa elämän nelihenkisenä perheenä ❤️.

Tiistaina iloksemme pääsimme kuin pääsimmekin kotiin ja kuluneet päivät ovat olleet vauvantuoksun täyteisiä! Ja ai että miten ikävä minulle ehti tullakaan esikoistamme – enhän ollut koskaan ennen ollut erossa hänestä reilua vuorokautta. Ihan hyvä että päätimme ettei hän tulisi meitä vielä sairaalaan katsomaan jos pääsisimme kerran niin nopeasti kotiin. Tämä herkkä äiti kun ei olisi varmaan kestänyt itkemättä sitä kun tyttö lähtee takaisin kotiin, ja se olisi varmaan aiheuttanut murhetta herkälle tytöllekin vaikka hyvin reipas onkin ❤️.

4 päiväinen 1

Mutta, jos nyt viimein yrittäisin lopetella tämän kirjoituksen ja jatkaa kuulumisia sitten toisella kerralla 😊. Tai no, en maltakaan vielä – tuli nimittäin mieleen koota vielä nopeasti tähän loppuun keskeisimmät erot ensimmäiseen synnytykseen nähden: Ensimmäisellä kerralla mies oli mukana, toisella ei, ja sairaalassakin vietimme tuolloin kolme yötä perhehuoneessa kun taas nyt olin vain yhden yön vauvan kanssa. Ensimmäisen synnytyksen kesto oli lähemmäs 20 tuntia ja tämän toisen alle 6, ensimmäisellä kerralla oli lisäksi epiduraali kivunlievityksenä, pientä repeämää tuli johon tarvittiin muutama tikki, ja palautuminen synnytyksen jälkeen ei alkanut ollenkaan yhtä vauhdikkaan tuntuisesti kuin nyt. Ensimmäisellä kerralla raskausviikkoja oli 41+1 ja synnytys käynnistyi luonnostaan. Nyt raskausviikkoja oli 39+2 ja synnytys katsottiin käynnistetyksi kun kalvot jouduttiin puhkaisemaan. Molemmat aivan upeita ja ainutlaatuisia kokemuksia ❤️! Ensimmäisellä kerralla syntyi tyttö mitoin 52 cm ja 3765 g ja nyt puolestaan poika mitoin 50 cm ja 3294 g. Niin mahdottoman rakkaita lapsia kumpainenkin ❤️.

4 päiväinen 3

  1. Paljon onnea perheenlisäyksestä! Teillä todellakin oli loppu hyvin, kaikki hyvin <3 ja hienoa että vaikka oli kivulias synnytys, oli palautuminen nopeaa. Vauvasta huomaa jo samaa näköä siskoonsa, vai onko noin? 🙂 Täällä odotellaan milloin on oma vuoro, nyt 38+2. T. Iida

    1. Kiitos ❤️. Olen kyllä niin yllättynyt kuinka normaalilta vointi on tuntunut tämän synnytyksen jälkeen verrattuna ensimmäiseen 😊! Joo meistäkin muistuttaa eniten siskoansa vauvana jos jotain pitäisi sanoa muistuttavan, mutta vastasyntyneestä on kyllä toisaalta tosi hankala sanoa kun alkaa näyttää itseltään vasta aika paljon myöhemmin 😀. Paljon tsemppiä sinne viimeisiin päiviin ja itse synnytykseen, pian on sielläkin oma vauva sylissä ❤️!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *