Marialla

Hyvän mielen perheblogi
äitiys | kuulumiset | raskaus

Raskausviikko 34 ja rakkaudentäyteisiä kuulumisia

heinäkuu 7, 2018
raskausviikko 34

Tänään on täynnä 34 raskausviikkoa, siis enää 6 viikkoa laskettuun aikaan!

rv33

rv33 6

Postauksen kuvat ovat jo viime viikolta kun päätimme yhtenä kesäiltana ottaa hieman masukuvia, mutta eipä tuo masu nyt viikossa kai hirveästi ole muuttunut 😊. Aika käy vähiin, ja viikon päästä starttaakin jo äitiysloma 😊. Sepä ei sinällään tilannetta muuta kun työni päättyivät jo kesäkuun alussa, mutta onhan se toki kiva ihan virallisesti aloittaa äitiysloma. Alkaa kyllä jo muutenkin vähitellen konkretisoitumaan
se että ei enää aikaakaan kun pieni tulee masusta ulos ❤️.

rv33 4

rv33 3

rv33 2

Raskauteen liittyen minulla ei sinällään mitään uusia kuulumisia ole sillä vointi on ollut edelleenkin ilokseni oikein hyvä. Itse asiassa muutama pieni raskausvaiva on jopa helpottanut. Pystyn nyt esimerkiksi jälleen nukkumaan selälläni aika hyvin kun muutama viikko sitten alkoi aika piankin ahdistaa jos oli unissaan kääntynyt selälleen. Jopa osittain vatsallaan pystyn vielä jonkin verran olemaan, mutta enpä kyllä tykkää nukkua vatsallani joten pääasiassa tulee oltua kyljellään tai selällään. Nyt ei ole pitkään aikaan ollut neuvolaa joten senkään puoleen ei mitään uutta, mutta odotan kyllä jo kovasti vajaan parin viikon päässä olevaa seuraavaa neuvola-aikaa joka onkin sitten lääkärineuvola! Oman tuntuman mukaan vauva vaikuttaisi edelleen olevan pää alaspäin, ja yhä edelleen olen sitä mieltä että tämä tyyppi taitaa olla hieman rauhallisempi tapaus kuin isosiskonsa, vaikkei tältäkään pieneltä varsinaisesti potkuista ytyä puutu 😊! Mutta isosisko olikin (ja on yhä edelleen) ihan omaa luokkaansa – vauhtia ja ytyä riittää kuin Pikku Myyllä 😀. Saa nähdä millainen pieni sieltä sitten lopulta tällä kertaa putkahtaa ❤️.

Untitled

Sen lisäksi että vauvan lähestyvä syntymä alkaa mielessä tulla yhä todellisemmaksi ja vauva on päivä päivältä enemmän läsnä niin tuntumaltaan kuin ajatuksissa ja puheissakin osana tätä perhettä, on viikkoon mahtunut muitakin rakkaudentäyteisiä ajatuksia. Vietimme nimittäin keskiviikkona 10-vuotishääpäiväämme ❤️! Minulle viikolla iskenyt pieni kesäflunssa hieman häiritsi juhlapäivän viettoa mutta eipä meillä muutenkaan mitään sen suurempia suunnitelmia ollut kuin yhdessäoloa. Se on nimittäin juuri parasta – ihan tavallinen kesänvietto yhdessä ❤️. Kesän alussahan vietimme 10-vuotiskihlapäiväämme josta kirjoittelin oman postauksensa ja siellä tarinastamme hieman enemmän, mutta voisinpa vielä tässä yhteydessä nostaa esille muutaman mieleeni tulleen jutun joita erityisesti parisuhteessamme ja miehessäni arvostan.

– Mieheni on paras ystäväni. Ollut alusta lähtien ja on yhä edelleen ❤️. Rakastan hänen huumoriaan ja muutenkin meillä on kivoja (outoja 😀) yhteisiä juttuja. Olemme opiskelleet ja tehneet töitäkin yhdessä ja kokeneet monia upeita seikkailuja maailmalla. Mieheni on aina ollut tukeni ja turvani, niin huolehtivainen ja rakastava ❤️.

– Mieheni on ihana isä. Paras mahdollinen lapsillemme ❤️. Se hellyys, huolehtivaisuus ja rakkaus tytärtämme kohtaan on jotain niin kaunista. Ja leikit vaikuttaisivat olevan hauskempia kuin äidin keksimät 😀. Ihanaa katsoa heidän vuorovaikutustaan, ja pian on sitten mukana pieni poikammekin ❤️.

– Yhteistyö. En koe että parisuhteemme olisi muuttunut lapsen saannin myötä vaikka pitkään olimmekin kaksin. Tai siis toki siinä mielessä että ihan kahdenkeskistä aikaa meillä on nykyään hyvin vähän siihen verrattuna kun aikaisemmin olimme ihan koko ajan kahdestaan kun työpaikkakin oli sama 😀. Välillä tuntuu siltä että olisi mukavaa saada ainakin silloin tällöin hieman enemmän aikaa kahdestaan, mutta hyvin olemme kuitenkin kyenneet mukautumaan siihen että meitä on kahden sijaan kolme, ja ihan pian neljä ❤️. Tilanne on nimittäin se että meillä isovanhemmat asuvat kaukana ja muutenkaan ei ole sellaista lähipiiriä ympärillä niin että tyttö olisi missään vaiheessa välillä voinut olla hoidossa. Tytön vauvavuosi oli tässä suhteessa raskain sillä tyttö ei todella ollut mikään helppo vauva vaan varsin vaativainen tapaus viihtyvyytensä suhteen. Mutta yhteisvoimin ja huumorin avulla siitäkin selvisimme hyvin ja nyt voi naureskellen muistella esimerkiksi sitä kun tyttö ei viihtynyt paikallaan lainkaan siinä vaiheessa kun ei vielä itse osannut liikkua, eli ensimmäiseen 8 kuukauteen 😀. Arkemme oli siis täynnä ravaamista huoneesta toiseen vauva sylissä, tanssitusta, kyykkäilyä ja ties mitä – vuorotellen 😊. Meistä onkin kehkeytynyt varsin mainio tiimi kun on meidän molempien elämään esikoisen syntymän jälkeen myös opiskelua ja töitä mahtunut. Onhan se vaatinut aikataulupuljausta mutta asiat ovat kuitenkin lopulta järjestyneet yllättävänkin hyvin. Olen niin kiitollinen miehelleni joustavuudesta ja panoksesta perheeseemme – se kun on meille molemmille tärkeintä ❤️.

  1. Mukava postaus! Sinussa on muuten samaa eleganssia kuin Jenni Haukiossa ☺️ täällä alkoi rv 33, ja jouduin nyt jäämään sairauslomalle äitiyslomaan asti, enää ei keho jaksanut 8h työpäiviä vaan selkeästi kaipaa jo enemmän lepoa. Ja vauva se vain liikkuu ja touhuaa enemmän, ihania uusia tuntemuksia, esikoista siis odotellaan 💕 hyviä vointeja ja mukavaa kesää täältä Lapista! T. Iida

    1. Voi kiitos, ja apua, enpä osaa itse ajatella itseäni kovin eleganttina ☺️! Kyllähän ne pitkät työpäivät kuormittavat kun viikkoja tulee enemmän, mutta hyvä että saat nyt levätä, ja kannattaakin ottaa ihan rauhallisesti jos keho sitä tuntuu kaipaavan! Itselläni työt loppuivat jo kesäkuun alussa, ja ihan hyvää kieltämättä on tehnyt ottaa vähän kevyemmin, vaikka toisaalta kyllä tuo 2-vuotiaan kanssa touhuaminenkin ihan työstä käy 😀. Jännä tosiaan ajatella kuinka iso vauva masussa jo näillä viikoilla myllertää, on ne tuntemukset vaan kyllä ihan parhaita ❤️. Kaikkea hyvää myös sinulle loppuraskauteen ja mukavaa kesän jatkoa, toivottavasti saat nyt lepäiltyä❣️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *