Marialla

Hyvän mielen perheblogi
äitiys | elämä | kuulumiset | lastenkirjat | taaperon touhut

Työnteko ja lapsenhoito

syyskuu 3, 2017

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, aloitin kuluneella viikolla työt. Toistaiseksi tosin käyn töissä vain muutaman tunnin viikossa minkä lisäksi on jonkin verran kotona tehtävää työtä. Tässä tilanteessa pystymme joustamaan aikatauluissamme sen verran että pian kaksivuotias taaperomme saa olla kotona jomman kumman vanhemman hoivissa. Aika näyttää mikä on tilanne jatkossa: (päivä)hoidon aloitus voi toki ennemmin tai myöhemmin tulla ajankohtaiseksi, mutta toistaiseksi mennään näin kun kerran siihen mahdollisuus on.

Ajattelin hieman kirjoitella mitä tyttö on ollut mieltä äidin työskentelystä. Kuten kerroin, viime lukuvuoden opiskelin joten tilanne ei sen puoleen ole tytölle täysin uusi. Nyt hän kuitenkin kasvun ja kehityksen myötä tuntuu suhtautavan asiaan hieman eri tavalla.

lukuhetki4

Viime vuonna hän ei juuri vaikuttanut huomaavankaan poissaoloani eikä siis tuntunut mitenkään erityisesti kaipailevan minua. Tuolloinkin olin poissa kotoa tyypillisesti vain parisen kertaa viikossa muutaman tunnin. Tyttö oli kylläkin tyypillisesti varsin iloinen ja hymyileväinen minut nähdessään mutta omat tärkeät touhut jatkuivat saman tien 😊. Toki tyytyväisyyteen voi vaikuttaa se että toinen vanhemmista oli koko ajan paikalla.

Nyt puolestaan heti ensimmäisenä työpäivänäni mieheni kertoi että tyttäremme oli höpöttänyt paljon äitistä, erityisesti silloin jos jostain kuului jotain pieniäkin ääniä. Selkeästi siis äiti oli tytöllä mielessä. Tyytyväisenä hän oli kuitenkin leikkinyt, mutta olin aistivinani että töistä kotiin palattuani tyttö pyysi minua leikkeihin aktiivisemmin kuin yleensä ja tavallista innostuneemmin esitteli kirahvia ja leijonaa ja muita tärkeitä lelujaan ❤️. Tällaista on tapahtunut viime aikoina muulloinkin jos olen ollut käymässä jossain.

lukuhetki3

Jonkin verran tosiaan teen työtä myös kotona, ja se taitaakin olla tytölle hieman haastavampaa kuin se että olen kokonaan poissa. Yhtenä päivänä työskennellessäni olikin hellyyttävää kuinka pieni rakas tuli aina välillä nykimään hihasta ja katsoi minua suurin hämmästelevin silmin. Hämmentävää pienelle on varmastikin juuri se että äiti näyttäisi olevan paikalla muttei kuitenkaan täysin läsnä hänelle. Sitten olikin lukuhetken vuoro ja istahdimme sohvalle. Postauksen kuvat ovat kyseiseltä lukutuokiolta 😊. Voi kuinka nautinkin näistä hetkistä kun pieni istuu sylissäni ja luemme yhdessä kirjaa ❤️. Tällä kertaa hän viihtyikin sylissäni harvinaisen pitkään ❤️. Ehkä tyttö on siis jollain tapaa tiedostanut etten ole aivan koko ajan saatavilla kun viime päivinä äiti on tuntunut kelpaavan erityisen hyvin mukaan tytön touhuihin 😊.

lukuhetki2

Täytyy muuten tunnustaa ettei tyttö vielä tähän päivään mennessä ole ollut hetkeäkään kenenkään muun hoidossa siten että olisimme molemmat olleet samaan aikaan poissa. Ei sillä etteikö vaihtelu voisi olla välillä tytöllekin mielekästä, mutta meidän työskentely on antanut siihen mahdollisuuden ettei tarvetta ole ollut. Ja kyllähän sitä olisi toki mukava viettää välillä hieman aikaa miehen kanssa myös ihan kahdestaankin, mutta meille tämä on kuitenkin ollut luonteva tapa toimia kun olemme molemmat pystyneet tarvittavan määrän vuorollamme joustamaan aikatauluissamme. Onneksi yhteistäkin aikaa perheen kesken on jäänyt ❤️. Heh, ei varmaan ole kovin yleistä ettei lähes kaksivuotias lapsi ole ollut vieraassa hoidossa edes pientä hetkeä. Uskon että tyttö pärjäisi hoidossa hyvin sillä hän ei ole esimerkiksi vierastanut juurikaan ja suhtautuu yleisestikin ihmisiin hyvin tuttavallisesti – isompi juttu taitaisi olla näille hanhiemoileville vanhemmille 😊. Olenkin tyytyväinen siihen että olemme näinkin pitkään saaneet pitää vauvamme lähellä ❤️.

kirjat

Tällaisia kirjoja muun muassa tuli yhdessä luettua työnteon lomassa ❤️. Täytyykin muuten pian taas kirjoitella postausta kirjojen lukemisesta tytön kanssa, se kun on viime aikoina taas hieman muuttunut!

Ensimmäinen työviikko sujui kokonaisuudessaan mukavasti, mielenkiintoista onkin nähdä mitä tyttö tuumaa jatkosta nyt kun on jälleen loppuviikosta tottunut siihen että äiti pyörii taas halimassa ja pusuttelemassa tytön mielestä vähän turhankin paljon 😀.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *