äitiys | elämä | kuulumiset

Loman aika

toukokuu 30, 2019
yhdessä

Toukokuu lopullaan, tyttäremme ensimmäinen kerhovuosi takana, ihan pian meidän 14. vuosipäivä mieheni kanssa, sekä pienen poikamme ensimmäinen kesä alullaan ❤️!

yhdessä

Tämän myötä tulin sanomaan että blogi jää lomalle ainakin kesän ajaksi, ja katselen sitten syksyn tullen uudelleen josko blogin kirjoittelulle jää aikaa. Kesä on täynnä mielekkäämpää puuhastelua, ja vaikka kuinka kiva harrastus tämä blogin pitäminen onkin ollut niin muut jutut menevät nyt edelle 😊. Instagramissa @mattssonmarian meidän jutut kuitenkin jatkuvat sillä valokuvien nappailu on niin lähellä sydäntä että se tuskin tulee ihan hetkeen loppumaan 😀! Instan koen siis tällä hetkellä soveltuvan itselleni paljon paremmin arjen hetkien ja elämän kivojen ja kauniiden asioiden jakamiseen 😊!

äitienpäivä2019 2

äitienpäivä2019 3

äitienpäivä2019

Kiitos lukijani, ja ihanaa kesää ❤️! Nähdään edelleen Instassa @mattssonmarian 😊!

äitiys | elämä | vauva

Äitinä minä olen…

maaliskuu 9, 2019
blogihaaste äitiys

Sain Lapsiparkki-blogin Malinilta äitiyteen liittyvän blogihaasteen jossa pohditaan millainen onkaan äitinä. Kiintoisa pohdinta – täytyy myöntää etten liiemmin ole tässä äitiyden tuoksinassa ehtinyt edes pysähtyä miettimään millainen äiti nyt sitten oikein olenkaan! Kun kysyin asiaa mieheltäni, niin hänen vastauksensa oli omistautunut. Koen hyvin pitkälti myös itse näin, joten lähdetään siitä liikkeelle! Lisäksi kerron myös muita mieleeni tulleita asioita joista ei varmastikaan muodostu täydellistä kuvausta siitä millainen äiti olen, mutta kertovat ainakin sen mitä osaan suoralta kädeltä edes jollain lailla pukea sanoiksi.

äitiys 2

äitiys 4

…omistautunut. Niin, äitiys on elämäni tärkein, arvokkain ja kokonaisvaltaisin tehtävä, ja näin muutenkin luonteeni ollessa sellainen ennemmin yhden asian ihminen kuin jokapaikanhöylä äitiys on vahvasti läsnä ihan joka hetki. Mikä toki on ihan luonnollistakin kun kotona lasten kanssa olen. Sanat eivät riitä kertomaan miten paljon rakastan olla äiti ❤️.

…tarkka tietyistä jutuista, ehkä vähän liiankin. Olen se äiti joka pesee jatkuvasti lasten vaatteita – suunnilleen jokaisen käyttökerran jälkeen vaikkei niissä edes likaa näkyisikään, ja pyyhkii ja pesee leluja tuon tuostakin, näin pari esimerkkiä mainitakseni. Yleisesti ottaen siis olen vähän turhankin tarkka muun muassa puhtauteen liittyvistä jutuista. Mutta hieman on sentään kriteerit onneksi hellittäneet sitten tytön vauva-aikojen 😀.

Hih, edelliseen liittyen minua ei haittaa vaikka koti näyttää päivän päätteeksi olevan kuin pommin jäljiltä, mutta iltaisin tykkään kuitenkin kerätä kaikki lelut takaisin paikoilleen. Rauhoittaa mukavasti – sitten on kiva istahtaa sohvalle hengähtämään hetkeksi kahdestaan miehen kanssa kun ympärillä näyttää rauhalliselta. Nykyään tyttökin jo jonkin verran osallistuu lelujen siivoamiseen iltaisin. Meillä lapset saavat siis leikkiä vapaasti, mutta toki välillä täytyy asiaan puuttua jos vaikka kulkuväylä on leluja täynnä.

aina tilaisuuden tullen halimassa ja pussailemassa. Meidän lapsista varsinkin tyttö on aina ollut sellainen ettei ole pahemmin sylissä viihtynyt, mutta sietää hänkin jo nykyään vähän paremmin sylihalikaappauksia 😀. Vauva onnekseni tykkää pusuttelusta ja kikattaa samalla 😊! Päivän mittaan halitaan (tai siis ainakin äiti yrittää…) useita kertoja ja kerrotaan että rakastetaan.

…kamera kädessä. Tykkään kuvata ja ottaa talteen muistoja lasten touhuista myös videoiden muodossa, joten aika usein nähdään jonkin sortin kuvausväline kädessäni. Olen siis se äiti joka kiireesti alkaa kaivaa jotain kameraa esille kun vähänkin jotain erityistä tapahtuu – ja sitähän tapahtuu ihan jatkuvasti! Aika usein vain tytön touhut keskeytyvät kun hän huomaa että kädessäni on kamera, mutta miehen kanssa olemme sen verran ovelia että välillä nauhoitamme vain ääntä huomaamattomasti kun hän vaikkapa laulelee 😊.

…tiukempi. Olen selkeästi meistä vanhemmista se tiukempi, ja välillä tulee esimerkiksi kiellettyä tai rajoitettua jotain sellaista mikä jälkikäteen ajateltuna ei olisi ollut edes tarpeellista. Myös aikataulujen suhteen olen tiukempi ja stressaan ja hermoilen jos esimerkiksi ruokailut ja muut arkitoimet viivästyvät. Kiireisempinä päivinä koen itsekin kuinka pipo kiristyy ja alan vaatia erityisesti itseltäni mutta välillä myös lapsilta liikoja (tai no vauvalta en nyt niinkään mutta 3-vuotiaalta kyllä). Paineiden alaisena en ole parhaimmillani. Välillä toivoisin että osaisin suhtautua vähän rennommin tiettyihin asioihin, ja ehkä olen aavistuksen kehittynytkin tässä suhteessa äitiyden kasvattamana.

…varovainen. En ole kovin uskalias vanhempana vaan ennemmin suhtaudun esimerkiksi kiipeilyyn – tai ylipäänsä omien rajojen testaamiseen – tai vaikkapa vauvan sormiruokailuun aika varovaisesti.

…rauhallisempi leikkijä. Hulvattomat leikit ja hassuttelu ovat meillä enemmän isän ja lasten välisiä juttuja, kun itse taas tykkään touhuta lasten kanssa pääsääntöisesti rauhallisempia juttuja. Esimerkiksi lukuhetket sylikkäin ovat ihania.

…(yli)innostuva. Innostun yleensä aika suurieleisesti jos lapsi vaikkapa oppii jotain uutta tai tekee muuten vain jotain kehumisen arvoista. Miehenikin taisi sanoa joskus tytön vauva-aikana ettei muut äidit myötäelä lapsen intoa tai reagoi yleensä ihan noin voimakkaasti lapsensa tekemisiin ainakaan julkisilla paikoilla 😀… Hih, itse olen kyllä nähnyt pahempaakin, mutta kai siinä jotain perää on että reaktioni ovat välillä vähän voimakkaita kun tyttökin nykyään usein jo etukäteen sanoo minulle että ”äiti ei saa ohotella!”. (Tuo ohottelu on yksi osuva tytön keksimä sana kehuvista tai myötähämmästelevistä ohhoh!-huudahduksista 😀…)

Loppuun vielä tytön vastaus kun kysyin millainen olen hänen mielestään: iloinen. Pääsääntöisesti varmaankin ihan totta.

Mielenkiinnolla odotan millainen olen äitinä sitten kun lapset vielä kasvavat: luonnollisesti on erilaista olla vauvan kuin teini-ikäisen äiti. Tietyt luonteelle ominaiset peruspiirteet varmastikin säilyvät, mutta kokonaisuudessaan äitinä oleminen on jatkuvaa kasvua ja kehitystä, uuden opettelua. Varmastikin tulen aina olemaan rakastava, välittävä ja huolehtiva äiti, mutta nähtäväksi jää millaisiksi nämä ominaisuudet muokkaantuvat käytännössä lasten kasvaessa. Toivottavasti kuitenkin enemmän hyvässä kuin pahassa, niin että esimerkiksi ylihuolehtivaisuudelta tai -suojelevuudelta vältyttäisiin.

Jätetään tällä kertaa haaste kaikille avoimeksi, eli nappaa itsellesi haaste. Kerro rehellisesti minkälainen äiti sinä olet?

äitiys | elämä | kuulumiset | lelut | vauva

Vauvan suosikkeja

tammikuu 25, 2019
vauvan suosikkeja

Nyt kun vauvalla on ikää reilu 5 kuukautta ja hän on päivä päivältä kiinnostuneempi kaikesta mitä ympärillä tapahtuu ja osaa käyttää käsiään jo melko näppärästi, ajattelin koota postauksen meidän pojan suosikkijutuista. Mukana niin suosikkileluja kuin toimintaa mitä poika tykkää päivän aikana puuhailla!

Kuten olen maininnut, on siskon touhujen seurailu yleisesti ottaen parasta mahdollista viihdykettä, mutta sen lisäksi muitakin suosikkipuuhia on muodostunut.

vauvan suosikkilelut

Lelut ja kirjat: Pojan jo ihan pienenä lahjaksi saama värikäs kirahvi-aktiviteettilelu taitaa olla leluista ykkössuosikki ja siitä hän kiinnostui ihan ensimmäisenä. Se roikkuu meillä tyypillisesti leikkimatossa kiinni. Myös panda-soittolelu on kiva ja etenkin pienempänä rauhoitti, mutta nykyäänkin sille aina hymyillään. Yksi suosikki on siskon Mia-nukke joka soittaa katkelmia Little Baby Bum -lastenlauluista 😊. Yleisesti ottaen myös muut ääntä pitävät lelut kiinnostavat, esimerkiksi siskon Nalle Puh -auto on kiehtova vehje! Puruleluista ykkönen taitaa olla tuo silikonihelminen Poopuan lelu jossa on myös puinen rengas mukana. Poika tuntuu olevan aika tarkka puruleluistaan, tai tarkemmin niiden koostumuksesta 😀. Tuo ei ole liian kova eikä liian pehmeä. Kirjoista parhaimpia ovat puolestaan sellaiset joissa on yksinkertaisia, selkeitä ja tarpeeksi isoja kuvia. Jo pidempään pojan suosikki on ollut tämä Kurkkaa! Maatila. Meiltä löytyy myös muita sarjan kirjoja mutta jostain syystä tämä viihdyttää parhaiten 😊. Aiemmin kirjoittelinkin Oppi&ilo -kirjoista tässä postauksessa. Varsinaista kovaa innostusta kirjoihin ei vielä ole, mutta tytönkin kohdalla meni reilusti yli puolen vuoden ennen kuin hän kiinnostui kirjoista toden teolla, eli ehkäpä (toivottavasti – kirjojen luku lasten kanssa on niin mukavaa puuhaa) pojankin kanssa muutaman kuukauden päästä päästään paremmin kirjojen makuun 😊!

Ohjelmat: Silloin jos nälkä tai väsymys eivät vaivaa, mutta siltikään ei meinata viihtyä mitenkään päin niin lähes takuuvarma keino on leikkimatto tai sitteri + ohjelmat pyörimään 😊. Pojan ehdoton lemppari on englanninkieliset Little Baby Bum -lastenlauluvideot (olisipa suomeksikin yhtä laadukkaita lastenlauluohjelmia!), ja niistä erityisesti eräs jäätelölaulu jonka nähdessään pienen kasvoille leviää leveä hymy aina tietyssä kohdassa vaikka hetki sitten olisi vielä itkettänyt. Myös sisko tykkää kyseisistä ohjelmista, joten ne ovat meillä kyllä supertärkeä apukeino että saa vaikkapa itse syötyä loppuun tai levitettyä pyykit! Little Baby Bum – arjen pelastaja 😀!

Musiikki: Musiikista poika pitää muutenkin, ja jos pelkkää musiikkia on soimassa niin 90-luvun hiteistä poika tuntuu innostuvan eniten 😀. Muun muassa Freestyler kuului ainakin jossain pojan lemppareihin reaktiosta päätellen! Ei ole tainnut ainakaan äidiltä musiikkimakuaan periä 😀. Usein pieni alkaa hytkyttää itseään merkiksi siitä että seuraavaksi haluaisi musiikkia ja “pomppimista” sylissä reiden päällä istuen 😊.

Seurustelu: Lorut/runot joihin sisältyy jokin pieni jumppaleikki ovat tosi kivoja! Meillä on muutamia lorukirjoja joista olen poiminut muutamia loruja joita sitten pojan kanssa lorutellaan. Hänellä on selkeästi hetkiä päivän mittaan jolloin seurustelu kiinnostaa eniten, ja tuolloin hellitellään, paijaillaan, pusutellaan, jutustellaan, jumppaillaan ja loruillaan yhdessä ❤️.

Uudet asiat: Uuden näkeminen, etenkin uusien ihmisten tapaaminen on tosi kiehtovaa. Ulkona ympärilleen katsellessaan tai ihmisten naamoja katsellessaan poika on silmin nähden mielissään. Siskon touhujen seuraamisen ohella uuden kokeminen ja näkeminen ovatkin pojalle mieluisinta viihdykettä, mutta varsinkin ihmisten tapaaminen saa pienen väsähtämään tosi helposti. On käynyt useammankin kerran niin että poika nukahtaa tuosta noin vain syliin kesken seurustelun kun joku on meillä kylässä – viimeksi viime viikonloppuna kumminsa syliin kahvipöytään. Kuormittaa kai aivoja niin paljon uusi informaatio 😀. Ulkoillessa käy usein samalla tavoin: ensin silmät mahdottoman suurina hämmästellään, yritetään vastaanottaa mahdollisimman paljon visuaalista informaatiota, kunnes alkaa nukuttaa.

2201 4

2201 5

Tällä hetkellä ei oikein voi sanoa että pojalla olisi jotain tiettyä yksittäistä juttua siskon touhujen seuraamista tai uuden näkemistä lukuun ottamatta minkä parissa hän viihtyisi jotenkin erityisen hyvin kovin pitkään. Riittävän tiheä ja monipuolinen vaihtelu on siis kaiken a ja o, ja etenkin flunssassa ollessaan tuota vaihtelua piti tarjota ihan muutaman minuutin välein. Nyt flunssan jälkeenkin tuntuisi jostain syystä jääneen muutenkin sellainen vaihe päälle ettei viihdytä kovin hyvin etenkään lattialla.

2201 3

Kiirettä pitelee siis pojan kanssa kun viihtyvyys on kohtalaisen heikkoa, mutta onneksi sentään huomattavasti helpompi tilanne kuin tytön kanssa vauvana 😀! Mutta vaikkei niin vaativainen olekaan viihtymisen suhteen kuin siskonsa oli vauvana, niin äidin oma aika on tällä hetkellä todella vähissä kun pyrin keskittymään pojan hoidolta liikenevän ajan tytön kanssa olemiseen, ja toki niitä kotitöitäkin riittää… Ajanpuutteesta huolimatta omista säännöllisistä pienistä jumppatuokioista yritän kuitenkin pitää kiinni, mutta monesti teen sellaisia juttuja joissa tyttökin voi olla mukana ainakin osittain vaikkapa lämmittelyssä. Tuntuipa vauvakin tänään viihtyvän sitterissä yllättävän hyvin silmät pyöreinä ihmetellen kun sisko oli äitin reppuselässä ja mentiin ylös ja alas samalla lastenlauluja laulellen 😀.