äitiys | elämä | vauva

Äitinä minä olen…

maaliskuu 9, 2019
blogihaaste äitiys

Sain Lapsiparkki-blogin Malinilta äitiyteen liittyvän blogihaasteen jossa pohditaan millainen onkaan äitinä. Kiintoisa pohdinta – täytyy myöntää etten liiemmin ole tässä äitiyden tuoksinassa ehtinyt edes pysähtyä miettimään millainen äiti nyt sitten oikein olenkaan! Kun kysyin asiaa mieheltäni, niin hänen vastauksensa oli omistautunut. Koen hyvin pitkälti myös itse näin, joten lähdetään siitä liikkeelle! Lisäksi kerron myös muita mieleeni tulleita asioita joista ei varmastikaan muodostu täydellistä kuvausta siitä millainen äiti olen, mutta kertovat ainakin sen mitä osaan suoralta kädeltä edes jollain lailla pukea sanoiksi.

äitiys 2

äitiys 4

…omistautunut. Niin, äitiys on elämäni tärkein, arvokkain ja kokonaisvaltaisin tehtävä, ja näin muutenkin luonteeni ollessa sellainen ennemmin yhden asian ihminen kuin jokapaikanhöylä äitiys on vahvasti läsnä ihan joka hetki. Mikä toki on ihan luonnollistakin kun kotona lasten kanssa olen. Sanat eivät riitä kertomaan miten paljon rakastan olla äiti ❤️.

…tarkka tietyistä jutuista, ehkä vähän liiankin. Olen se äiti joka pesee jatkuvasti lasten vaatteita – suunnilleen jokaisen käyttökerran jälkeen vaikkei niissä edes likaa näkyisikään, ja pyyhkii ja pesee leluja tuon tuostakin, näin pari esimerkkiä mainitakseni. Yleisesti ottaen siis olen vähän turhankin tarkka muun muassa puhtauteen liittyvistä jutuista. Mutta hieman on sentään kriteerit onneksi hellittäneet sitten tytön vauva-aikojen 😀.

Hih, edelliseen liittyen minua ei haittaa vaikka koti näyttää päivän päätteeksi olevan kuin pommin jäljiltä, mutta iltaisin tykkään kuitenkin kerätä kaikki lelut takaisin paikoilleen. Rauhoittaa mukavasti – sitten on kiva istahtaa sohvalle hengähtämään hetkeksi kahdestaan miehen kanssa kun ympärillä näyttää rauhalliselta. Nykyään tyttökin jo jonkin verran osallistuu lelujen siivoamiseen iltaisin. Meillä lapset saavat siis leikkiä vapaasti, mutta toki välillä täytyy asiaan puuttua jos vaikka kulkuväylä on leluja täynnä.

aina tilaisuuden tullen halimassa ja pussailemassa. Meidän lapsista varsinkin tyttö on aina ollut sellainen ettei ole pahemmin sylissä viihtynyt, mutta sietää hänkin jo nykyään vähän paremmin sylihalikaappauksia 😀. Vauva onnekseni tykkää pusuttelusta ja kikattaa samalla 😊! Päivän mittaan halitaan (tai siis ainakin äiti yrittää…) useita kertoja ja kerrotaan että rakastetaan.

…kamera kädessä. Tykkään kuvata ja ottaa talteen muistoja lasten touhuista myös videoiden muodossa, joten aika usein nähdään jonkin sortin kuvausväline kädessäni. Olen siis se äiti joka kiireesti alkaa kaivaa jotain kameraa esille kun vähänkin jotain erityistä tapahtuu – ja sitähän tapahtuu ihan jatkuvasti! Aika usein vain tytön touhut keskeytyvät kun hän huomaa että kädessäni on kamera, mutta miehen kanssa olemme sen verran ovelia että välillä nauhoitamme vain ääntä huomaamattomasti kun hän vaikkapa laulelee 😊.

…tiukempi. Olen selkeästi meistä vanhemmista se tiukempi, ja välillä tulee esimerkiksi kiellettyä tai rajoitettua jotain sellaista mikä jälkikäteen ajateltuna ei olisi ollut edes tarpeellista. Myös aikataulujen suhteen olen tiukempi ja stressaan ja hermoilen jos esimerkiksi ruokailut ja muut arkitoimet viivästyvät. Kiireisempinä päivinä koen itsekin kuinka pipo kiristyy ja alan vaatia erityisesti itseltäni mutta välillä myös lapsilta liikoja (tai no vauvalta en nyt niinkään mutta 3-vuotiaalta kyllä). Paineiden alaisena en ole parhaimmillani. Välillä toivoisin että osaisin suhtautua vähän rennommin tiettyihin asioihin, ja ehkä olen aavistuksen kehittynytkin tässä suhteessa äitiyden kasvattamana.

…varovainen. En ole kovin uskalias vanhempana vaan ennemmin suhtaudun esimerkiksi kiipeilyyn – tai ylipäänsä omien rajojen testaamiseen – tai vaikkapa vauvan sormiruokailuun aika varovaisesti.

…rauhallisempi leikkijä. Hulvattomat leikit ja hassuttelu ovat meillä enemmän isän ja lasten välisiä juttuja, kun itse taas tykkään touhuta lasten kanssa pääsääntöisesti rauhallisempia juttuja. Esimerkiksi lukuhetket sylikkäin ovat ihania.

…(yli)innostuva. Innostun yleensä aika suurieleisesti jos lapsi vaikkapa oppii jotain uutta tai tekee muuten vain jotain kehumisen arvoista. Miehenikin taisi sanoa joskus tytön vauva-aikana ettei muut äidit myötäelä lapsen intoa tai reagoi yleensä ihan noin voimakkaasti lapsensa tekemisiin ainakaan julkisilla paikoilla 😀… Hih, itse olen kyllä nähnyt pahempaakin, mutta kai siinä jotain perää on että reaktioni ovat välillä vähän voimakkaita kun tyttökin nykyään usein jo etukäteen sanoo minulle että ”äiti ei saa ohotella!”. (Tuo ohottelu on yksi osuva tytön keksimä sana kehuvista tai myötähämmästelevistä ohhoh!-huudahduksista 😀…)

Loppuun vielä tytön vastaus kun kysyin millainen olen hänen mielestään: iloinen. Pääsääntöisesti varmaankin ihan totta.

Mielenkiinnolla odotan millainen olen äitinä sitten kun lapset vielä kasvavat: luonnollisesti on erilaista olla vauvan kuin teini-ikäisen äiti. Tietyt luonteelle ominaiset peruspiirteet varmastikin säilyvät, mutta kokonaisuudessaan äitinä oleminen on jatkuvaa kasvua ja kehitystä, uuden opettelua. Varmastikin tulen aina olemaan rakastava, välittävä ja huolehtiva äiti, mutta nähtäväksi jää millaisiksi nämä ominaisuudet muokkaantuvat käytännössä lasten kasvaessa. Toivottavasti kuitenkin enemmän hyvässä kuin pahassa, niin että esimerkiksi ylihuolehtivaisuudelta tai -suojelevuudelta vältyttäisiin.

Jätetään tällä kertaa haaste kaikille avoimeksi, eli nappaa itsellesi haaste. Kerro rehellisesti minkälainen äiti sinä olet?

äitiys | elämä | kuulumiset | lelut | vauva

Vauvan suosikkeja

tammikuu 25, 2019
vauvan suosikkeja

Nyt kun vauvalla on ikää reilu 5 kuukautta ja hän on päivä päivältä kiinnostuneempi kaikesta mitä ympärillä tapahtuu ja osaa käyttää käsiään jo melko näppärästi, ajattelin koota postauksen meidän pojan suosikkijutuista. Mukana niin suosikkileluja kuin toimintaa mitä poika tykkää päivän aikana puuhailla!

Kuten olen maininnut, on siskon touhujen seurailu yleisesti ottaen parasta mahdollista viihdykettä, mutta sen lisäksi muitakin suosikkipuuhia on muodostunut.

vauvan suosikkilelut

Lelut ja kirjat: Pojan jo ihan pienenä lahjaksi saama värikäs kirahvi-aktiviteettilelu taitaa olla leluista ykkössuosikki ja siitä hän kiinnostui ihan ensimmäisenä. Se roikkuu meillä tyypillisesti leikkimatossa kiinni. Myös panda-soittolelu on kiva ja etenkin pienempänä rauhoitti, mutta nykyäänkin sille aina hymyillään. Yksi suosikki on siskon Mia-nukke joka soittaa katkelmia Little Baby Bum -lastenlauluista 😊. Yleisesti ottaen myös muut ääntä pitävät lelut kiinnostavat, esimerkiksi siskon Nalle Puh -auto on kiehtova vehje! Puruleluista ykkönen taitaa olla tuo silikonihelminen Poopuan lelu jossa on myös puinen rengas mukana. Poika tuntuu olevan aika tarkka puruleluistaan, tai tarkemmin niiden koostumuksesta 😀. Tuo ei ole liian kova eikä liian pehmeä. Kirjoista parhaimpia ovat puolestaan sellaiset joissa on yksinkertaisia, selkeitä ja tarpeeksi isoja kuvia. Jo pidempään pojan suosikki on ollut tämä Kurkkaa! Maatila. Meiltä löytyy myös muita sarjan kirjoja mutta jostain syystä tämä viihdyttää parhaiten 😊. Aiemmin kirjoittelinkin Oppi&ilo -kirjoista tässä postauksessa. Varsinaista kovaa innostusta kirjoihin ei vielä ole, mutta tytönkin kohdalla meni reilusti yli puolen vuoden ennen kuin hän kiinnostui kirjoista toden teolla, eli ehkäpä (toivottavasti – kirjojen luku lasten kanssa on niin mukavaa puuhaa) pojankin kanssa muutaman kuukauden päästä päästään paremmin kirjojen makuun 😊!

Ohjelmat: Silloin jos nälkä tai väsymys eivät vaivaa, mutta siltikään ei meinata viihtyä mitenkään päin niin lähes takuuvarma keino on leikkimatto tai sitteri + ohjelmat pyörimään 😊. Pojan ehdoton lemppari on englanninkieliset Little Baby Bum -lastenlauluvideot (olisipa suomeksikin yhtä laadukkaita lastenlauluohjelmia!), ja niistä erityisesti eräs jäätelölaulu jonka nähdessään pienen kasvoille leviää leveä hymy aina tietyssä kohdassa vaikka hetki sitten olisi vielä itkettänyt. Myös sisko tykkää kyseisistä ohjelmista, joten ne ovat meillä kyllä supertärkeä apukeino että saa vaikkapa itse syötyä loppuun tai levitettyä pyykit! Little Baby Bum – arjen pelastaja 😀!

Musiikki: Musiikista poika pitää muutenkin, ja jos pelkkää musiikkia on soimassa niin 90-luvun hiteistä poika tuntuu innostuvan eniten 😀. Muun muassa Freestyler kuului ainakin jossain pojan lemppareihin reaktiosta päätellen! Ei ole tainnut ainakaan äidiltä musiikkimakuaan periä 😀. Usein pieni alkaa hytkyttää itseään merkiksi siitä että seuraavaksi haluaisi musiikkia ja “pomppimista” sylissä reiden päällä istuen 😊.

Seurustelu: Lorut/runot joihin sisältyy jokin pieni jumppaleikki ovat tosi kivoja! Meillä on muutamia lorukirjoja joista olen poiminut muutamia loruja joita sitten pojan kanssa lorutellaan. Hänellä on selkeästi hetkiä päivän mittaan jolloin seurustelu kiinnostaa eniten, ja tuolloin hellitellään, paijaillaan, pusutellaan, jutustellaan, jumppaillaan ja loruillaan yhdessä ❤️.

Uudet asiat: Uuden näkeminen, etenkin uusien ihmisten tapaaminen on tosi kiehtovaa. Ulkona ympärilleen katsellessaan tai ihmisten naamoja katsellessaan poika on silmin nähden mielissään. Siskon touhujen seuraamisen ohella uuden kokeminen ja näkeminen ovatkin pojalle mieluisinta viihdykettä, mutta varsinkin ihmisten tapaaminen saa pienen väsähtämään tosi helposti. On käynyt useammankin kerran niin että poika nukahtaa tuosta noin vain syliin kesken seurustelun kun joku on meillä kylässä – viimeksi viime viikonloppuna kumminsa syliin kahvipöytään. Kuormittaa kai aivoja niin paljon uusi informaatio 😀. Ulkoillessa käy usein samalla tavoin: ensin silmät mahdottoman suurina hämmästellään, yritetään vastaanottaa mahdollisimman paljon visuaalista informaatiota, kunnes alkaa nukuttaa.

2201 4

2201 5

Tällä hetkellä ei oikein voi sanoa että pojalla olisi jotain tiettyä yksittäistä juttua siskon touhujen seuraamista tai uuden näkemistä lukuun ottamatta minkä parissa hän viihtyisi jotenkin erityisen hyvin kovin pitkään. Riittävän tiheä ja monipuolinen vaihtelu on siis kaiken a ja o, ja etenkin flunssassa ollessaan tuota vaihtelua piti tarjota ihan muutaman minuutin välein. Nyt flunssan jälkeenkin tuntuisi jostain syystä jääneen muutenkin sellainen vaihe päälle ettei viihdytä kovin hyvin etenkään lattialla.

2201 3

Kiirettä pitelee siis pojan kanssa kun viihtyvyys on kohtalaisen heikkoa, mutta onneksi sentään huomattavasti helpompi tilanne kuin tytön kanssa vauvana 😀! Mutta vaikkei niin vaativainen olekaan viihtymisen suhteen kuin siskonsa oli vauvana, niin äidin oma aika on tällä hetkellä todella vähissä kun pyrin keskittymään pojan hoidolta liikenevän ajan tytön kanssa olemiseen, ja toki niitä kotitöitäkin riittää… Ajanpuutteesta huolimatta omista säännöllisistä pienistä jumppatuokioista yritän kuitenkin pitää kiinni, mutta monesti teen sellaisia juttuja joissa tyttökin voi olla mukana ainakin osittain vaikkapa lämmittelyssä. Tuntuipa vauvakin tänään viihtyvän sitterissä yllättävän hyvin silmät pyöreinä ihmetellen kun sisko oli äitin reppuselässä ja mentiin ylös ja alas samalla lastenlauluja laulellen 😀.

äitiys | elämä | kuulumiset | vauva

5 kuukautta

tammikuu 14, 2019
5 kuukautta

Aika rientää ja meidän vastasyntynyt täytti eilen jo 5 kuukautta!

5kk 5

Tänään olisi ollut neuvola, mutta se jouduttiin siirtämään ensi viikolle kun pojallekin alkoi ilmaantua flunssan merkkejä. Ensin tauti tuli tyttöön, sitten minuun ja seuraavana vuorossa sitten näemmä vauva. Kolmas flunssa jo hänelle, mutta ovat onneksi olleet kaikki lievästä päästä. Tyttö sairasti ensimmäisen kerran vasta ollessaan vuoden ja kolme kuukautta, mutta nyt etenkin tytön kerhon aloituksen myötä flunssia tulee ja menee meille tuon tuostakin ja niistä saa nyt vauvakin osansa.

5kk 4

Kuluneen kuukauden aikana poika on alkanut kaivata yhä monipuolisempaa viihdykettä ja osaa olla aika vaativainen – siis laatutietoinen 😀. Yhä edelleen siskon touhuja on melkeinpä kiinnostavinta seurata – ihan haltioituneena suu auki, kädet ja jalat innosta vispaten 😀. Pieni niin haluaisi olla jo siskon touhuissa mukana ❤️. Jos väsyttää, siskon (varsin kovaääninen) laulu myös rauhoittaa ja pieni saattaa ihan nukahtaa siihen 😊. Myös lelujen suhteen poika kaipaa vaihtelua, ja pikkuhiljaa ollaankin otettu käyttöön enemmän siskon vanhoja vauvaleluja. Muutamia lempparilelujakin on jo muodostunut, mutta ehkäpä voisin jossain vaiheessa tehdä vaikka ihan oman postauksensa pojan suosikkijutuista että mitä meidän vauva tyypillisesti päivän mittaan tykkää touhuilla 😊.

5kk 7

Tuntuu että poika on omaksunut ainakin kaksi sanaa: siskon nimen ja sanan sylkky. Siskon nimen kuullessaan pieni pää alkaa pyöriä ympäriinsä etsien siskoa, ja usein jos vain mainitseekin sylistä niin hän jo kädet ojossa ja tietyllä tavalla hihkuen pyytää nappaamaan ❤️.

5kk 1

Harmina nyt kuluneen kuukauden aikana on ollut pojan poskien pahentunut ihottuma (maitorupi). Jo aiemminkin molemmissa poskissa oli herkästi punoittavat karheat läikät, mutta joulukuussa ihottuma paheni niin että poika alkoi raapia poskiaan ja lopulta ne menivät aika pahasti ruvelle. Monta voidetta kokeiltiin, mutta lopulta päädyttiin kortisonikuuriin tulehduksen ja selkeästi vaivaavan kutinan takia. Viikko sitten aloitettiin kuuri miedoimmalla Hydrocortisonilla ja se alkoi onneksi heti tepsiä! Nyt kuurin loputtua posket ovat parantuneet, vaikkakin ihottuma-alueet erottuvat vielä selkeästi. Muualta vauvan iho on oikein hyvässä kunnossa, ja toivottavasti myös poskien ihottuma pysyisi jatkossa kurissa ihan perusvoiteella säännöllisesti rasvattuna.

5kk 3

Tuo kiusana ollut ihottuma teki pienen oloa tukalaksi ja poika oli ainakin välillä selkeästi itkuisempi ja levottomampi. Myös flunssa oli riesana ennen joulua, ja nyt sitten tosiaan jälleen uudestaan. Olipa syy sitten nämä harmina olleet vaivat tai ei, mutta edelleenkään hän ei erityisen hyvin viihdy lattialla, eikä ainakaan mahallaan. Tässä suhteessa siis muutosta aiempaan ei ole, eikä esimerkiksi kääntyminen vielä onnistu vaikka välillä yritys onkin pienellä kova.

5kk 6

Vaihtelu ja uuden näkeminen kiinnostavat, ja pieni onkin tykännyt kovasti kun on päässyt ulkona ihmettelemään vaunukopan ulkopuolelle ❤️. Niinpä päätin napata hänet viime viikolla ensimmäistä kertaa kulkemaan kantorepussa kasvot menosuuntaan kun pelkkä sylissä kantelu alkaa käydä jo työstä 😀. Kantoreppuilu näin tuntuikin olevan oikein mieluinen juttu 😊! Supertyytyväisenä silmät suurina poika katseli ja ihmetteli, kunnes väsy iski ja nukahti pystyyn 😀. Toinen kiinnostava mutta aivoille niin ikään kuormittava juttu on uusien naamojen näkeminen: poika on aina ilmeisen mielissään tavatessaan uusia ihmisiä mutta väsähtää sitten tavallista nopeammin.

5kk 8

Ruokailun osalta edelleen jatketaan täysimetystä. Vaikkei nyt vielä neuvolaan päästykään niin omien kotimittausten mukaan poika vaikuttaisi kasvavan edelleen tasaisesti käyrällään. Kokonaisia öitä meillä ei nukuta – eikä varmasti vielä moneen kuukauteen etenkään jos siskoonsa tulee. Parhaimmillaan on pari yötä tainnut mennä kahdella herätyksellä, mutta etenkin nämä flunssat ja poskien ihottuma on aiheuttanut levottomuutta niin että tyypillisesti edelleen heräillään pitkin yötä tiheästi (viime yönä oli itse asiassa tissi suussa lähes koko yön – sai siitä turvaa kun flunssa alkoi vaivata ja näin ollen vältyttiin suuremmilta itkuilta ❤️.). Päiväunien määrä toki sitten vaihtelee sen mukaan miten yö on mennyt, mutta sen kummemmin en ole pitänyt kirjaa vauvan unimäärästä. Nukkuu silloin kun nukuttaa, ja vaikuttaisi että keskimäärin saa unta ihan riittävästi – on ainakin tyypillisesti hereillä ollessaan oikein hyväntuulinen jos on riittävästi vaihtelevaa viihdykettä (heh, paitsi mahallaan) silloin jos ei ole mitään ylimääräisiä vaivoja kiusana ❤️.

5kk 2

Tällaista siis meidän pienimmälle rakkaalle kuuluu! Ja hui, kuukauden päästä onkin aika kirjoittaa jo puolivuotiskuulumiset – en voi mitenkään uskoa että pian on takana jo puolet vauvavuodesta! Lyhyesti loppuun voisin mainita vielä äidin kuulumisista sen verran että nyt se jäätävä hiustenlähtö on alkanut… Tytön kohdalla kävi samoin, ja hiustenlähtö jatkui koko imetystaipaleen läpi eli aina sinne päälle 2-vuotiaaksi, niin että lopputulemana päässäni kasvoi hiuksia jokaista mahdollista pituutta… Onneksi siis uusia tuli koko ajan tilalle, mutta luonnollisesti lopputulos oli jokseenkin epäsiisti 😀… Mutta, on se imetys kaiken sen arvoista ja haluan imettää myös poikaa niin pitkään kun hän vain itse tarvitsee ja haluaa ❤️.