Viime päiviä ollaan vietetty mukavien retkien merkeissä. Ensinnäkin suurta iloa tuotti kun pääsimme parin vuoden tauon jälkeen käymään Iso-Melkutin -järvellä – aivan upean kirkasvetinen järvi!
Melkuttimelle olikin jo melkoinen ikävä, ja mikä parasta, nyt myös tyttäremme pääsi ensimmäistä kertaa kyseiseen paikkaan. Mieheni kanssa ollaan käyty tuolla uimassa ja snorklailemassa jo heti ensimmäisestä yhteisestä kesästämme lähtien – kesästä 2005 – ja ihanaa kun nyt meillä on oma lapsikin matkassa mukana ❤️.
Uimassa kävimme toki, mutta uimisen lisäksi taapero löysi myös jotain muutakin kiinnostavaa 😊.
Sieniä! Tai kuten tyttö hoki: ni ni. Hän luopui supertärkeistä käsissään kulkevista leluistaankin joista hän yleensä ei halua luopua edes pieneksi hetkeksi jotta sai toiseen käteensä haperon ja toiseen kantarellin 😊.
Pienen arvioinnin jälkeen tyttö kelpuutti haperon kirahvin tilalle 😀.
Hapero ja kantarelli tiukasti käsissään hän viiletti iloisena pitkin metsäpolkuja, ja aina välillä kääntyi ”kyselemään” mitä nämä uudet jutut olivatkaan ja sitten toisteli itse perässä ni kuultuaan sanan sieni ❤️.
Löytyi toinenkin kantarelli ja myös se oli saatava mukaan 😊.
Tästä tulikin mieleeni kirjoittaa hieman taaperomme kielen kehityksestä. Tytön puhe on kehittynyt nyt kesän aikana huimasti, erityisen selvästi heinäkuun alusta lähtien. Siinä missä hän reilun vuoden iästä lähtien on sanonut ainoastaan muutamia sanoja, eikä niitäkään kovin säännöllisesti, niin nyt tuntuu että hän on selvästi kiinnostuneempi itse kokeilemaan uusien sanojen sanomista. Päivittäin tuleekin uusia sanoja joita hän yrittää tapailla. Niin herttaista seurattavaa – voi miten suloisilta ne sanat kuulostavatkaan pienen rakkaan suusta ❤️.
Tyttären kielen kehityksessä olen havainnut kaksi erityisen suuria muutoksia sisältävää kuukautta. Ensimmäinen oli helmikuu, jolloin tyttö oli vuosi ja neljä kuukautta. Silloin hän oppi tuntemaan muun muassa kirjojen kuvista valtavan määrän sanoja; osasi etsiä oikean kuvan kysyttäessä ja ”kyseli” paljon myös itse uusia sanoja osoittelemalla, ja oli tyytyväinen monesti vasta sitten kun sana oli toistettu moneen kertaan. Hänen keskittynyt ilmeensä tuolloin näytti aivan siltä kuin hän olisi tosissaan yrittänyt painaa sanoja mieleensä – niinhän hän tekikin. Jo tätä aiemmin hän osasi sanoa joitakin tiettyjä sanoja, mutta tosiaan helmikuun aikana hänen sanavarastonsa kehittyi huimasti vaikkei niitä sanoja vielä sanomaan tuolloin oppinutkaan.
Helmikuun jälkeen odoteltiin josko niitä sanoja alkaisi tulla suustakin pian kun tyttö kuitenkin niin paljon sanoja tiesi, mutta seuraava merkittävin ja nopeatahtisin käänne kielen kehityksessä tapahtui nyt sitten heinäkuussa tytön ollessa vuoden ja yhdeksän kuukautta.
Tässä kesän aikana sanoja tapaillessaan tyttö on oppinut monesti ensin sanomaan sanan loppuosan – kuten juuri sienien tapauksessa ni, ja esimerkiksi vettä nähdessään ttä. Monesti nämä sanat sitten hioutuvat päivien kuluessa siten että sanaan tulee lisää tavuja lopusta alkuun päin – nyt esimerkiksi ttä on jo että 😊. Joitain sanoja hän sanoo kokonaankin ja sitten on niitä hellyyttäviä omaperäisiä muunnelmia. Eräs lempparini on auku, joka tarkoittaa aurinkoa ja myös se kun hän sanoo tähti – sitä en osaa tähän kirjaimin kirjoittaa – se on jotain sanan äiti ja tähti väliltä ❤️. Eikä tuo aukukaan kyllä täsmälleen vastaa sitä miltä se hänen sanomanaan kuulostaa ❤️. Luulin tässä hiljattain että tyttö huutelee äitiä ikkunasta ulos pimeällä katsellen leveä hymy kasvoillaan, kunnes tajusin että siellähän hän tähtiä katseli ja oli juuri oppinut sanomaan tähti – siis sillä omalla suloisella tavallaan ❤️. Myös aukun hän oppi nyt elokuussa, mutta kuun hän on osannut sanoa jo useamman kuukauden, tai siis muu 😊. Heh, tyttö onkin ollut taivaankappaleista aivan erityisen kiinnostunut jo pitkän aikaa – saa nähdä onko tyttö perinyt vanhemmiltaan kosmologigeenejä ja kiinnostuu myöhemmin myös maailmankaikkeuden kokonaisuudesta 😀.
Tämä kirjoitus nyt näemmä poukkoaa kirkkaista vesistä sienien kautta maailmankaikkeuteen, mutta eipä tämä niin vakavaa ole 😀. Loppuun vielä pari kuvaa Iso-Melkuttimen rannalta 😊.
