äitiys | elämä | vauva

Äitinä minä olen…

maaliskuu 9, 2019
blogihaaste äitiys

Sain Lapsiparkki-blogin Malinilta äitiyteen liittyvän blogihaasteen jossa pohditaan millainen onkaan äitinä. Kiintoisa pohdinta – täytyy myöntää etten liiemmin ole tässä äitiyden tuoksinassa ehtinyt edes pysähtyä miettimään millainen äiti nyt sitten oikein olenkaan! Kun kysyin asiaa mieheltäni, niin hänen vastauksensa oli omistautunut. Koen hyvin pitkälti myös itse näin, joten lähdetään siitä liikkeelle! Lisäksi kerron myös muita mieleeni tulleita asioita joista ei varmastikaan muodostu täydellistä kuvausta siitä millainen äiti olen, mutta kertovat ainakin sen mitä osaan suoralta kädeltä edes jollain lailla pukea sanoiksi.

äitiys 2

äitiys 4

…omistautunut. Niin, äitiys on elämäni tärkein, arvokkain ja kokonaisvaltaisin tehtävä, ja näin muutenkin luonteeni ollessa sellainen ennemmin yhden asian ihminen kuin jokapaikanhöylä äitiys on vahvasti läsnä ihan joka hetki. Mikä toki on ihan luonnollistakin kun kotona lasten kanssa olen. Sanat eivät riitä kertomaan miten paljon rakastan olla äiti ❤️.

…tarkka tietyistä jutuista, ehkä vähän liiankin. Olen se äiti joka pesee jatkuvasti lasten vaatteita – suunnilleen jokaisen käyttökerran jälkeen vaikkei niissä edes likaa näkyisikään, ja pyyhkii ja pesee leluja tuon tuostakin, näin pari esimerkkiä mainitakseni. Yleisesti ottaen siis olen vähän turhankin tarkka muun muassa puhtauteen liittyvistä jutuista. Mutta hieman on sentään kriteerit onneksi hellittäneet sitten tytön vauva-aikojen 😀.

Hih, edelliseen liittyen minua ei haittaa vaikka koti näyttää päivän päätteeksi olevan kuin pommin jäljiltä, mutta iltaisin tykkään kuitenkin kerätä kaikki lelut takaisin paikoilleen. Rauhoittaa mukavasti – sitten on kiva istahtaa sohvalle hengähtämään hetkeksi kahdestaan miehen kanssa kun ympärillä näyttää rauhalliselta. Nykyään tyttökin jo jonkin verran osallistuu lelujen siivoamiseen iltaisin. Meillä lapset saavat siis leikkiä vapaasti, mutta toki välillä täytyy asiaan puuttua jos vaikka kulkuväylä on leluja täynnä.

aina tilaisuuden tullen halimassa ja pussailemassa. Meidän lapsista varsinkin tyttö on aina ollut sellainen ettei ole pahemmin sylissä viihtynyt, mutta sietää hänkin jo nykyään vähän paremmin sylihalikaappauksia 😀. Vauva onnekseni tykkää pusuttelusta ja kikattaa samalla 😊! Päivän mittaan halitaan (tai siis ainakin äiti yrittää…) useita kertoja ja kerrotaan että rakastetaan.

…kamera kädessä. Tykkään kuvata ja ottaa talteen muistoja lasten touhuista myös videoiden muodossa, joten aika usein nähdään jonkin sortin kuvausväline kädessäni. Olen siis se äiti joka kiireesti alkaa kaivaa jotain kameraa esille kun vähänkin jotain erityistä tapahtuu – ja sitähän tapahtuu ihan jatkuvasti! Aika usein vain tytön touhut keskeytyvät kun hän huomaa että kädessäni on kamera, mutta miehen kanssa olemme sen verran ovelia että välillä nauhoitamme vain ääntä huomaamattomasti kun hän vaikkapa laulelee 😊.

…tiukempi. Olen selkeästi meistä vanhemmista se tiukempi, ja välillä tulee esimerkiksi kiellettyä tai rajoitettua jotain sellaista mikä jälkikäteen ajateltuna ei olisi ollut edes tarpeellista. Myös aikataulujen suhteen olen tiukempi ja stressaan ja hermoilen jos esimerkiksi ruokailut ja muut arkitoimet viivästyvät. Kiireisempinä päivinä koen itsekin kuinka pipo kiristyy ja alan vaatia erityisesti itseltäni mutta välillä myös lapsilta liikoja (tai no vauvalta en nyt niinkään mutta 3-vuotiaalta kyllä). Paineiden alaisena en ole parhaimmillani. Välillä toivoisin että osaisin suhtautua vähän rennommin tiettyihin asioihin, ja ehkä olen aavistuksen kehittynytkin tässä suhteessa äitiyden kasvattamana.

…varovainen. En ole kovin uskalias vanhempana vaan ennemmin suhtaudun esimerkiksi kiipeilyyn – tai ylipäänsä omien rajojen testaamiseen – tai vaikkapa vauvan sormiruokailuun aika varovaisesti.

…rauhallisempi leikkijä. Hulvattomat leikit ja hassuttelu ovat meillä enemmän isän ja lasten välisiä juttuja, kun itse taas tykkään touhuta lasten kanssa pääsääntöisesti rauhallisempia juttuja. Esimerkiksi lukuhetket sylikkäin ovat ihania.

…(yli)innostuva. Innostun yleensä aika suurieleisesti jos lapsi vaikkapa oppii jotain uutta tai tekee muuten vain jotain kehumisen arvoista. Miehenikin taisi sanoa joskus tytön vauva-aikana ettei muut äidit myötäelä lapsen intoa tai reagoi yleensä ihan noin voimakkaasti lapsensa tekemisiin ainakaan julkisilla paikoilla 😀… Hih, itse olen kyllä nähnyt pahempaakin, mutta kai siinä jotain perää on että reaktioni ovat välillä vähän voimakkaita kun tyttökin nykyään usein jo etukäteen sanoo minulle että ”äiti ei saa ohotella!”. (Tuo ohottelu on yksi osuva tytön keksimä sana kehuvista tai myötähämmästelevistä ohhoh!-huudahduksista 😀…)

Loppuun vielä tytön vastaus kun kysyin millainen olen hänen mielestään: iloinen. Pääsääntöisesti varmaankin ihan totta.

Mielenkiinnolla odotan millainen olen äitinä sitten kun lapset vielä kasvavat: luonnollisesti on erilaista olla vauvan kuin teini-ikäisen äiti. Tietyt luonteelle ominaiset peruspiirteet varmastikin säilyvät, mutta kokonaisuudessaan äitinä oleminen on jatkuvaa kasvua ja kehitystä, uuden opettelua. Varmastikin tulen aina olemaan rakastava, välittävä ja huolehtiva äiti, mutta nähtäväksi jää millaisiksi nämä ominaisuudet muokkaantuvat käytännössä lasten kasvaessa. Toivottavasti kuitenkin enemmän hyvässä kuin pahassa, niin että esimerkiksi ylihuolehtivaisuudelta tai -suojelevuudelta vältyttäisiin.

Jätetään tällä kertaa haaste kaikille avoimeksi, eli nappaa itsellesi haaste. Kerro rehellisesti minkälainen äiti sinä olet?

äitiys | kuulumiset | taaperon touhut | vauva

Lapsiarkea

lokakuu 25, 2018
syksy2018

Syksy se vaan alkaa lähestyä loppuaan, suuri osa lehdistä on jo pudonnut ja ilma viilenee. Postauksen kuvat ovat parin viikon takaa Suomen lokakuun lämpöennätyspäivältä – oli kyllä ihanaa ulkoilla tuona päivänä kun oli lämmintä, ja ai että sitä huikean kaunista väriloistoa! Tuo ulkoilu oli myös meidän pienen pojan ihan ensimmäinen hereillä ja vaunujen ulkopuolella – pienet silmät pääsivät ihmettelemään suurta maailmaa ❤️.

syysulkoilu

Olen kyllä iloinen että olen päässyt nauttimaan tästä syksyn kauneudesta näin kotiäitinä ollessa. Aina tilanteen mukaan ulkoilua joko vauvan tai tytön kanssa kahdestaan, toki välillä molempienkin, mutta siinä on kyllä omat haasteensa kun meidän tyttö on sellainen ettei häntä meinaa saada ulkoa sisälle millään, ja itse taas mielelläni imetän kotona sisällä varsinkin näin ilmojen viilennyttyä. Käytännössä mies onkin ulkoillut enemmän tytön kanssa ja minä taas vauvan, ja välillä sitten ulkoillaan myös kaikki yhdessä. Ja pääsenpähän välillä ihan yksiksenikin lenkille 😊!

syysulkoilu 2

syysulkoilu 7

Arkemme on vielä sellaista hakemista, ja sen jos jotain olen huomannut kantapään kautta ettei kannata laittaa kovin kummoisia odotuksia päiville. Mikä siinä onkin että monesti silloin kun itse on asettanut isoja tavoitteita päivälle niin sellaiset päivät menevät lopulta ihan toisella tavalla 😀. Parasta olla siis asettamatta kovinkaan paljon muita tavoitteita kuin sen että ehtii hoitaa lapset ja olla heidän kanssaan. Se on pääasia ❤️.

syysulkoilu 10

Meidän pikkuinen muuten alkoi viihtyä leikkimatolla ja kiinnostua siihen ripustetuista leluista heti sen jälkeen kun tässä 2-kuukautispostauksessa pääsin sanomasta ettei viihdy 😊. Lelut saavat välillä melkoista kyytiä kun poika niitä innolla heiluttelee – niin hauskan ja hellyyttävän näköistä. Myös kirjoista poika on alkanut selkeästi kiinnostua, ja muutamaa kirjaa ollaankin nyt lueskeltu päivittäin. Suloista ja niin mielenkiintoista seurattavaa kun tuo pieni pötkylä alkaa vuorovaikuttaa päivä päivältä yhä enemmän ❤️.

syysulkoilu 1

Tyttö puolestaan hauskoilla jutuillaan ja oivalluksillaan on mitä mainioin juttukaveri. Ihailtavaa kuinka tuollainen 3-vuotias ilmaisee ajatuksiaan niin avoimesti ❤️. Myös kerhoharrastus on lähtenyt mukavasti käyntiin, hienoa että hän sitä kautta saa hieman uusia virikkeitä ja touhua ja pääsee ikäistensä seuraan. Itse kun luonnollisesti olen kuitenkin aika tiiviisti kiinni vauvanhoidossa niin ei ole ihan entiseen malliin resursseja tarjota monipuolista toimintaa tytölle. Mutta täytyy kyllä edelleen sanoa että tyttö on sopeutunut vauva-arkeen oikein hyvin ja keksii itse itselleen viihdykettä hienosti – mielikuvitus tuntuu olevan pohjaton 😀.

syysulkoilu 4

syysulkoilu 8

Vauvan kuulumisista vielä sen verran voisin sanoa että imetys sujuu edelleen hyvin, joskin sellaista olen huomannut että jos poika nukkuu päivällä kunnon päiväunia niin se on väistämättä pois yöunista ja näkyy siinä että hän heräilee syömään tuon tuostakin. Sellaisina päivinä kun ottaa vain pikkutorkkuja päivän mittaan niin nukkuu yöllä jo aika hyvinkin, mutta sitten taas välillä tuntuu että poika syö öisin tylsyyteensä: selkeästi ei enää haluaisi olla sängyllä yöllä kun jo päivällä sai tarpeekseen unta, mutta kun kukaan ei lähde häntä viemään sieltä poiskaan (ellei pistä huudoksi…) niin eipä siinä muu auta kuin syödä lisää ja vielä vähän lisää 😀…

Huhhuijaa, tämä aamu alkoi sellaisella reilun puolentoista tunnin siivousoperaatiolla vaipanvaihtopaikan läheisyydessä sisältäen äidin sekä pojan pesullakäynnin 😀. Heh, jospa tämä tästä lähtisi vähän rattoisammin etenemään!

Mukavaa loppuviikkoa 😊!

äitiys | kuulumiset | raskaus | vauva

Kaksi kuukautta vauvantuoksua: kuulumiset ja sisarusten välisiä eroja

lokakuu 15, 2018
vauva 2 kuukautta

Viime lauantaina meidän pikkuinen täytti jo kaksi kuukautta!

2 kk 1_

Tuntuu että nyt varsinkin kuluneen kuukauden aikana hän on kasvanut ja vahvistunut ihan hurjasti ja on jo potra poika ❤️. Nyt alkaa tuntua kannellessa että sylissä tosiaan on ihan kunnon vauva siihen verrattuna kun silloin vastasyntyneenä hän oli niin uskomattoman kevyen tuntuinen. Poika kannattelee päätänsä jo aika hyvin ja sylissäkin pystyy nyt jo paremmin kantamaan monessa asennossa. Lentokoneena liitelyäkin ollaan jo kokeiltu – se oli tytön suosikki aikanaan 😊. Tänään meillä oli neuvola ja uusiksi mitoiksi saatiin jo huimat 5590 g, 59 cm ja päänympärys 39,3 cm, ja muutenkin kaikki oikein mallillaan! Samassa oli myös oma jälkitarkastuskeskustelu terveydenhoitajan kanssa ja keskiviikkona sitten jälkitarkastuslääkäri. Keskiviikkona sitten tosiaan tarkemmin saa tietää omasta palautumisesta, mutta täytyy sanoa että olo on kyllä kokonaisuudessaan tuntunut aika normaalilta jo aika pian synnytyksen jälkeen! Hauska sattuma muuten että oma painoni oli nyt täsmälleen sama kuin ensimmäisellä äitiysneuvolakerralla. Painoahan minulle tämän raskauden aikana tuli suunnilleen 9 kg, joista nyt on sellainen kilon verran jäljellä verrattuna painooni ennen raskautta. Nyt ei ole tosin muutamaan viikkoon painossa tapahtunut mitään muutosta, ainoastaan aikalailla ensimmäisen kuukauden aikana.

2 kk 6

Mutta nyt siis pojan kuulumisiin 😊! Vaatteissa ollaan jo parisen viikkoa sitten siirrytty vähitellen kokoon 62 etenkin bodyjen osalta. Monet 56 housut menevät edelleen ja osa bodeistakin, riippuen merkistä. Sanoisin että Lindexin vaatteet ovat olleet mitoituksensa ja mallinsa puolesta meidän pojalle melkeinpä parhaiten istuvia ainakin tähän mennessä.

2 kk 7

2 kk 3

Meidän pieni mies on hyvin seurallinen ja tuntuu että välillä hän jaksaisi katsella kasvoja ihan loputtomiin. Niin herttaista kun toinen tuijottaa suurilla silmillään tosi intensiivisesti. Välillä mietteliäänä, hämmästyneenä tai sitten iloisena jokellellen ja hymyillen ❤️. Ääntely on tosiaan monipuolistunut viimeisen kuukauden aikana yhä enemmän jokelteluksi, ja ensimmäinen selkeästi kohdistettu hymy tuli muutaman päivän päälle kuukauden iässä. En kestä kuinka ihana hän on kun välillä joutuu nököttämään itsekseen sillä välin kun olen vaikkapa tyttöä hoitamassa ja sitten kun tulen takaisin niin selvästi ilahtuu väläyttäen taas mitä suloisimman hymyn ja alkaa heti tohkeissaan seurustella silmiin katsoen – kädet vispaavat ja sanottavaa tuntuisi olevan vaikka kuinka ❤️. Sellainen ero tytön vauva-aikaan nähden on että tyttö ei ollut ollenkaan niin meistä kiinnostunut ja seurustelevainen kuin mitä poika vaikuttaisi olevan. Myös sylissä poika viihtyy huomattavasti paremmin kuin tyttö viihtyi pikkuvauvana, mutta kyllä hänellekin sitteri on mieluisin paikka. Leikkimatolla (tai ylipäätään lattialla) ei viihdytä vielä kovin pitkiä pätkiä kerrallaan, tyypillisesti ihan vain muutaman minuutin ajan, mahallaan yleensä vieläkin lyhyemmän aikaa. Mutta eipä ollut lattialla makoilu yhtään tytönkään juttu ennen kuin pääsi kunnolla itse liikkeelle. Kokonaisuudessaan kuitenkin pikkumiehemme viihtyy välillä sentään hetken paikallaankin kun tytölle ihan paikallaanolo ei tullut kuulonkaan 😀!

2 kk 5

Myös sellainen selkeä ero tytön vauva-aikaan nähden on että poika pulauttelee ihan huomattvasti vähemmän kuin tyttö teki. Pukluja tulee kyllä useampi päivässä häneltäkin muttei läheskään yhtä tiheästi ja paljon kuin tytöltä. Lisäksi poika palelee tytärtämme enemmän. Pojalla on erityisesti sormet ja varpaat usein aika vilpoiset, ja selkeästi viihtyy paremmin kun on lämmintä. Puen häntä usein aika reilusti ulos lähtiessä ja sisälläkin on monesti tumput ja villasukat, sekä vielä esimerkiksi neulepaita bodyn päällä. Tyttö taas viihtyi ja nukkui paremmin jos oli ennemmin viileää, ja yhä edelleenkin potkii peiton yöllä pois. Liekö sitten johtunut siitä että tyttö oli aika paljon vauhdikkaampi vauvana – siinä jatkuvassa potkuttelussa pysyi varmaan lämpö paremmin yllä.

2 kk 2

Vuorokausiin on alkanut muodostua ehkä pienen pientä rytmiä siinä mielessä että keskimäärin nukkuu sentään öisin enemmän kuin päivällä 😀. Muuten ei oikein mitään sen selkeämpää ole. Välillä on päiviä kun nukkuu vain tosi pieniä pätkiä kerrallaan, ja sitten taas toisina päivinä nukkuu kunnon päiväunia. Yöllä syö edelleen tosi monta kertaa, ja kieltämättä välillä öisin tuntuu että juuri kun on itse nukahtamaisillaan takaisin niin taas se jo alkaa huitoa ja hamuta siinä vieressä sen minkä ehtii ja jos ei tissi ole suussa tarpeeksi nopeasti niin laittaa pian terävimmän mahdollisen itkun päälle. Usein itsellä unet ovat niin katkonaisia että aamulla tuntuu kuin ei olisi tosiaan kunnolla ehtinyt nukkua, mutta eiköhän ne pojan unipätkien pituudet ajastaan pitene! Ja onneksi väliin mahtuu edes vähän parempiakin öitä! Ai että, yksi parhaista hetkistä päivässä on kömpiä iltaisin pienen tuhisijani viereen, nuuhkutella vielä hetki hänen päätänsä, antaa muutama pusu ja lopulta nukahtaa siihen vauvantuoksuun ❤️. Rakastan nukkua pienen vieressä, en edes halua siirtää häntä omaan sänkyynsä öisin vaan saa kyllä kaikessa rauhassa tuhistella vieressäni ainakin niin kauan kun yöimetystä on ja varmaan vielä senkin jälkeen ❤️.

2 kk 8_

Tyytyväisyys on nyt taas lisääntynyt, ja kahden kuukauden kokonaisuuden perusteella olemme miehen kanssa sitä mieltä että poikamme on kyllä kertaluokkaa helpompi vauva kuin isosiskonsa oli 😀. Ei silti helppo, siihen verrattuna millaisia vauveleita olen nähnyt ja kuullut olevan, mutta onneksi sentään vähän helpompaa on ollut nyt kun on tietysti vauvanhoidon ohella vaativainen (heh, edelleen) isosiskokin läsnä ❤️.

2 kk 4

Voihan pieni mieheni, niin kovin rakas ❤️.