äitiys | elämä | kuulumiset | raskaus | vauva

Meidän pikkumies on täällä – synnytyskertomus

elokuu 19, 2018
Synnytyskertomus

Niin siinä vain kävi että meidän pienokaisemme päätti maanantaina 13.8. että on aika muuttaa masun ulkopuolelle ❤️. Raskausviikkoja tuli täyteen 39+2. Nyt täällä ollaan tutustuttu toisiimme pian viikon verran ja voi että mikä pikkuhurmuri hän onkaan ❤️.

Postaustahti tulee nyt vauvan syntymän jälkeen varmastikin olemaan aika epäsäännöllinen, mutta kirjoittelen aina silloin kun aikaa on ja hyvältä tuntuu 😊. Instagramia päivittelen tällä hetkellä aktiivisemmin ja varsinkin storyyn laittelen usein meidän touhuja 😊.

4 päiväinen 4

Nyt ihan ensimmäiseksi ajattelin kertoa itse synnytyksestä! Kaikki lähti liikkeelle oikeastaan sunnuntaina 12.8. kun ahersin vielä kaiken maailman kotihommia, kunnes viimein päätin että nyt otan kyllä oikeasti muutaman päivän rennommin ja lepäilen ennen vauvan tuloa. Kuten Instassa minua seuraavat tietävätkin, pesänrakennusvietti oli ollut suuri ja olin häärännyt ympäri kotia parisen viikkoa.

Untitled

Tuolloin sunnuntai-iltana tytöllä meni aika myöhäiseksi ennen kuin kävi nukkumaan, ja lopulta kun saimme tytön unille istahdimme miehen kanssa sohvalle puolen yön aikoihin katselemaan Naistenosastolla Amerikassa -ohjelmaa. Asetuin sohvalle mukavasti pitkäkseni jalat miehen syliin rapsuteltavaksi. Ja siinä samassa tuli ensimmäinen supistus, hyvin pian toinen, ja niin edelleen. Ihan ensimmäiset supistustuntemukset ylipäätään koko tämän raskauden aikana. Supistuksia tuli tiheimmillään jopa puolen minuutin välein, ne olivat siis aika lyhytkestoisia eivätkä kovin kivuliaita. Supistelu jatkui tasaisesti ja ajattelin etten varmaan saa nukuttua kun kyllä ne kuitenkin sen verran kipeiltä tuntuivat. Parin tunnin ajan olin hereillä supistusten takia kunnes lopulta olinkin nukahtanut – ehkä supistukset laantuivat.

Untitled

Sitten hieman neljän jälkeen heräsin kun tunsin yhtäkkiä jotain lämmintä valahtavan sängylle. Innostuin välittömästi ja sanoin miehelle että nyt meni lapsivesi! Supistukset olivat tiessään ja muutenkaan en mitään kipua enää tuntenut. Kävelin äkkiä vessaan ja valuin runsaasti. Mies laittoi valot päälle ja sanoi minulle että tämähän on verta. Siinä sitten itsekin huomasin että voi hyvänen aika – olen ihan veressä. Ja verta todella oli paljon – joka puolella. Ihan kirkasta vahvaa verta. Hätäännyimme ja kädet täristen soitin Naistenklinikalle päivystykseen. Kätilö kysyi tunsinko vauvan liikkeitä, mutta en kyennyt tuntemaan. Sain ohjeeksi tulla päivystykseen saman tien. Vointini oli paniikista ja verenvuodosta huolimatta sikäli normaali ettei mitään kipua tuntunut ja niinpä lähdin taksilla päivystykseen heti silloin neljän jälkeen aamuyöstä miehen jäädessä kotiin nukkuvan tyttäremme luokse.

Taksimatka tuntui kestävän ikuisuuden ja muistan kuinka en tuolloinkaan tuntenut vauvan liikkeitä – pelotti. Naistenklinikalle päästyäni pääsin pian käyrille makaamaan ja voi sitä suuren suurta helpotusta kun vauvan syke alkoi kuulua ja kätilö tunsi hyvin vauvan liikkuvan vaikka itse en siinä hätääntyneessä tilassa vieläkään tuntenut mitään. Yritin kysellä mistä verenvuoto voi johtua mutta kätilö ei alkanut spekuloida mitään vaan sanoi että päivystävä lääkäri tulee tutkimaan. Hieman ennen puolta kuutta pääsin viimein lääkärin luokse ja hän teki sisätutkimuksen. Se ei oikein onnistunut kun minua sattui niin paljon kun kroppa oli niin jännittynyt ja näkyvyys oli muutenkin heikko todella runsaan verenvuodon takia. Kävi kuitenkin ilmi että olin 4 cm auki ja kanava hävinnyt. Lääkäri totesi että kalvot täytyy puhkaista jotta nähdään onko lapsivesi veristä, yksi mahdollisuus kun oli että esimerkiksi istukka olisi irronnut. Helpotukseksi lapsivesi oli kuitenkin täysin kirkasta ja lääkäri myös ultrasi ja totesi vauvan voivan oikein hyvin ja istukan olevan kunnossa – vauva siellä teki hengitysharjoitteluja kaikessa rauhassa. Huh mikä valtava helpotus ❤️! Lääkäri epäili että aiemmin yöllä tuntemieni supistusten kypsyttämältä kohdunsuulta oli katkennut jokin verisuoni joka lyhyessä ajassa aiheutti runsaan vuodon.

vauva 1 päivän

Kun kalvot oli puhkaistu, tarkoitti tämä käytännössä että siirtyisin seuraavaksi synnytyssaliin ja katsottaisiin mitä tapahtuu. Jos ei omat supistukset lähtisi tehoamaan kunnolla niin sitten okstiosiinia kahden tunnin päästä kalvojen puhkaisusta.

Puoli seitsemän aikoihin pääsin synnytyssaliin ja minulla oli kova jano kun en ollut ehtinyt juoda mitään. Sain juoda hieman vettä kun pahin verenvuoto oli laantunut. Kevyitä supistuksia tuli silloin tällöin. Vointini oli kaikesta huolimatta aika hyvä. Mieheni äiti oli lähtenyt matkustamaan kohti Helsinkiä luoksemme tytärtä hoitamaan ja olisi paikalla reilun parin tunnin päästä. Tarkoitus oli että mieheni tulisi sen jälkeen mukaan synnytykseen. Sanoin miehelle ettei mitään kiirettä, tuskinpa tässä kovin nopeasti edetään kun ensimmäiselläkin kerralla olin 4 sentissä jumissa tuntikausia. Niinpä sanoin miehelleni että hän voi ihan hyvin hoitaa tytön aamutoimet kunhan tyttö heräilee ja tulla paikalle vasta sitten.

kotiin lähdössä

Supistuksia piirtyi käyrälle noin neljän minuutin välein ja sain lämpöpussin avuksi. Supistukset olivat kuitenkin melko kevyitä joten oksitosiinia laitettiin tulemaan ensimmäinen annos hieman ennen kahdeksaa. Sain tässä välissä kevyttä nestemäistä aamupalaa ja sen jälkeen supistukset alkoivat vähitellen napakoitua. Noin tunnin kuluttua supistukset alkoivat olla jo sen verran kivuliaita että puhuttiin kätilön kanssa kivunlievitysvaihtoehdoista. Sain kokeiltavaksi TNS-laitteen mutta suoraan sanottuna se tuntui vain pahentavan kipua ja tuntui muutenkin epämukavalta. Niinpä sain vielä hieman myöhemmin ilokaasun käyttöön.

Puoli kymmenen aikoihin olin jo hyvinkin kipeä ja kohdunsuun tilanne tarkistettiin – edelleen sama neljä senttiä joka oli jo aamuyöstä kun saavuin paikalle. Ajattelin että niinpä niin, tälläkin kertaa sama urakointi edessä kuin ensimmäiselläkin kerralla jolloin synnytys kesti miltei 20 tuntia. Olin sen verran kipeä tässä vaiheessa etten kyennyt soittamaan miehelle tilannepäivitystä.

4 päiväinen 2

Hieman ennen kymmentä sain toiveestani yhden annoksen lihaksia rentouttavaa Oxanest-lääkettä, ja se tuntuikin helpottavan – ei kipua joka vaan voimistui voimistumistaan, mutta sen sijaan juurikin rentoutti ja teki olon hieman raukeaksi niin että supistukset pystyi ottamaan paremmin vastaan. Puoli yhdentoista jälkeen sanoin etten enää kestä ja pyysin josko vaikka epiduraali olisi mahdollinen.

Sanottiin ettei vielä kannata laittaa koska tilanne ei ole edennyt mihinkään. Pieni epätoivon pilkahdus alkoi hiipiä mieleen ja asennoiduin jo että tämä tulee olemaan samanlainen pitkällinen tuskainen taival kuin ensimmäinenkin synnytys. Siinä samassa tuli muutama miltei tajunnan vievä supisus – tai siltä ainakin tuntui – ja aloin yhtäkkiä tuntea voimakasta ponnistustarvetta. Ajattelin että kuvittelen vain – olinhan auki vain neljä senttiä – enkä maininnut kätilölle mitään. Kipuni ilmeisesti huomattiin vaikka en mitään sanonutkaan, yritin vain kerätä kaiken voimani supistuksia varten omassa maailmassani. Paikalle tuli nimittäin lääkäri valmistelemaan epiduraalia ja samalla myös spinaalitilaa. Juuri kun selkääni putsattiin ja katetria valmisteltiin sain viimein sanottua että nyt tuntuu että jotain tulee kyllä väkisin ulos, pakko ponnistaa. Kätilöille tuli hieman kiire ja yllätyksekseen huomasivat että olinkin täysin auki ja vauva todella tulee! Lääkäri oli juuri hetkeä ennen kuin avasin suuni ehtinyt pistää kipufentanyylin, ei kuitenkaan epiduraalia. Mitä ilmeisimmin tämä tuli kuitenkin liian myöhään sillä mitään vaikutusta en ainakaan tuntenut ja minulle sanottiinkin että nyt ei ole mitään kivunlievitystä joka ehtisi tehota ja auttaisi enää tässä vaiheessa vaan ainoa kivunlievitys on kätilön sanoin “työntää kipu pois”. Tuntui siltä että kipu repii kroppani halki ja ensimmäistä kertaa synnytyksen aikana en pystynyt olemaan huutamatta – huusin että nyt repeän kahtia ihan oikeasti ja taisin vahingossa potkaista päähän toista jalkaani olkapäällään kannattelevaa kätilöä, hups 😀. Heh, toinen jalkakin meinasi alkaa krampata samalla. Muutamien repivien ponnistusten jälkeen pieni täydellinen poikamme syntyi klo 11.12 – se oli täydellinen hetki ja kipu loppui kuin seinään ❤️.

4 päiväinen 6

Parkaisu kuului hetken päästä ja pieni pääsi rinnalleni, voi sitä onnea ja helpotusta ❤️. Hetken päästä aloin miettiä että minnehän pieni joutuisi sillä aikaa kun minut vietäisiin ommeltavaksi sillä mies ei ollut vielä saapunut – enhän ollut ehtinyt laittaa hänelle mitään viestiä tilanteen nopeasta etenemisestä. Mutta, enpä tarvinnutkaan tikin tikkiä vaikka olin ihan varma että nyt kyllä hajosin niin pahasti että joudun leikkaussaliin asti paikkailtavaksi. Seuraavaksi soitin onnelliset uutiset kotiin. Mies oli ihan hämmentynyt, siellä oli vielä myöhään nukkuneen tytön aamupuuro kesken 😀. Tyttö jäi paikalle saapuneen mummun hoiviin ja mies lähti tulemaan luoksemme saman tien. Muutaman tunnin vietimme yhdessä täydellistä pientä poikaamme ihastellen samalla kun pieni herkutteli ensimaitoansa ❤️.

4 päiväinen 5

Vointini oli erinomainen heti synnytyksen jälkeen ja tuntui oikeastaan aika epätodelliselta että olin juuri ylipäätään synnyttänyt – niin normaalilta olo tuntui. Siirryimme osastolle vauvan kanssa ja mies lähti takaisin kotiin. Jos kaikki menisi jatkossakin hyvin pääsisin myös minä vauvan kanssa kotiin seuraavana päivänä ja voisimme aloittaa elämän nelihenkisenä perheenä ❤️.

Tiistaina iloksemme pääsimme kuin pääsimmekin kotiin ja kuluneet päivät ovat olleet vauvantuoksun täyteisiä! Ja ai että miten ikävä minulle ehti tullakaan esikoistamme – enhän ollut koskaan ennen ollut erossa hänestä reilua vuorokautta. Ihan hyvä että päätimme ettei hän tulisi meitä vielä sairaalaan katsomaan jos pääsisimme kerran niin nopeasti kotiin. Tämä herkkä äiti kun ei olisi varmaan kestänyt itkemättä sitä kun tyttö lähtee takaisin kotiin, ja se olisi varmaan aiheuttanut murhetta herkälle tytöllekin vaikka hyvin reipas onkin ❤️.

4 päiväinen 1

Mutta, jos nyt viimein yrittäisin lopetella tämän kirjoituksen ja jatkaa kuulumisia sitten toisella kerralla 😊. Tai no, en maltakaan vielä – tuli nimittäin mieleen koota vielä nopeasti tähän loppuun keskeisimmät erot ensimmäiseen synnytykseen nähden: Ensimmäisellä kerralla mies oli mukana, toisella ei, ja sairaalassakin vietimme tuolloin kolme yötä perhehuoneessa kun taas nyt olin vain yhden yön vauvan kanssa. Ensimmäisen synnytyksen kesto oli lähemmäs 20 tuntia ja tämän toisen alle 6, ensimmäisellä kerralla oli lisäksi epiduraali kivunlievityksenä, pientä repeämää tuli johon tarvittiin muutama tikki, ja palautuminen synnytyksen jälkeen ei alkanut ollenkaan yhtä vauhdikkaan tuntuisesti kuin nyt. Ensimmäisellä kerralla raskausviikkoja oli 41+1 ja synnytys käynnistyi luonnostaan. Nyt raskausviikkoja oli 39+2 ja synnytys katsottiin käynnistetyksi kun kalvot jouduttiin puhkaisemaan. Molemmat aivan upeita ja ainutlaatuisia kokemuksia ❤️! Ensimmäisellä kerralla syntyi tyttö mitoin 52 cm ja 3765 g ja nyt puolestaan poika mitoin 50 cm ja 3294 g. Niin mahdottoman rakkaita lapsia kumpainenkin ❤️.

4 päiväinen 3

äitiys | kuulumiset | lastentarvikkeet | raskaus | vauvatarvikkeet

Valmiina vauvaa varten <3

elokuu 5, 2018
vauvalle

Täällä ollaan kuluneen viikon aikana puuhailtu vauvavalmistelujen parissa ja nyt viimein alkaa olla tärkeimmät jutut valmiina!

Rose in April Joseph pupuvalaisin

Tässä hieman listaa kuvapläjäyksen kera mitä viikon aikana olemme tehneet 😊:

❤️ Kokosimme vauvalle oman sängyn. Päädyimme Petite Chérien mooseskoriin keinujalaksilla – mielestäni niin herttainen.
❤️ Kokosimme sisarusrattaat.
❤️ Olen ravannut postissa hakemassa muutamia vauvajuttuja lisää – muun muassa PikkuVaniljalta ihanan paketin jonka sisällöstä osa näkyykin kuvassa. Hih, saipahan äitikin paketin mukana ylläriksi itselleen herkkuja – myönnettäköön että koko rasian sisältö tuli jo syötyä vauvavalmistelujen lomassa, hups 😊.
❤️ Pyykkikone on pyörinyt kymmeniä kertoja. Nyt on puhtaana kaikki vauvatekstiilit odottelemassa käyttöön pääsyä.
❤️ Järjestelin vauvanvaatteet hoitopöydän laatikkoon ja laittelin esille muitakin tarvittavia juttuja. Esille hoitopöydän laatikkoon pääsivät vaatteet aina kokoon 62 asti.
❤️ Olen järjestellyt myös muita kaappeja ja laatikoita sieltä sun täältä ja hääräillyt muutenkin ympäriinsä siivoten paikkoja – kauhea vimma iskenyt mutta kuuluu kai asiaan tässä vaiheessa 😀…
❤️ Pakkasin sairaalakassin niin pitkälle kuin sen nyt tässä vaiheessa voi pakata.

PikkuVanilja paketti

Petite Cherie mooseskori

Petite Cherie mooseskori 2

hoitopöytä 1

hoitopöytä 2

hoitopöytä 3

vauvanvaatteet

Tällaisia juttuja siis täällä on hääräilty! Eilen tuli täyteen jo 38 raskausviikkoa – aika huikeaa ja jännää! Ai että, nyt on kyllä helpottunut olo kun on saanut suunnilleen kaikki oleelliset jutut valmiiksi kun kesälomareissun aikana ehdin jo vähän stressata näinköhän ehditään. Varsinaisia vauvajuttuja onkin ollut ihana laitella ja valmistella – tämä kotihiiri on kyllä nauttinut täysin kotoilusta 😊. Kyllähän sitä edelleen tulee mieleen miljoona muutakin asiaa mitä voisi tehdä, mutta mikään niistä ei nyt sinällään vauvan tulon kannalta ole oleellista. Kun ei ne työt tekemällä lopu 😊.

vauvanhuoneen sisustus 2

Pienen oma kirja vauvakirja

vauvanhuoneen sisustus

Näiden kuvien oton jälkeen on tullut vielä pieniä muutoksia sisustukseen kun päädyin kiinnittämään seinälle pari hyllyä johon siirsin muun muassa tuon kuvissa näkyvän pupuvalaisimen. Hah, Instatiliäni seuraavat saivatkin kuulla tästä pienestä hyllyepisodista 😀…

Nyt sitten vain odotellaan milloin pieni päättää saapua ❤️.

P.s. Muistakaahan käydä osallistumassa kuvissa näkyvän superherttaisen Pienen oma kirja -vauvakirjan arvontaan tässä postauksessa – arvonta on käynnissä vielä tiistaihin asti! Tämän lisäksi minulla on luvassa teille vielä toinenkin vauva-aiheinen arvonta joka starttaa alkuviikosta 😊!

äitiys | elämä | kuulumiset | raskaus | taaperon touhut

Kesäkuulumisia

heinäkuu 30, 2018
Puruvesi maisema

Huhhuijaa, kesän reissailut on nyt reissailtu ja ollaan viimein kotona! Tässä nyt hieman kesäkuulumisiamme, kuvat puhukoon pääosin puolestaan!

puruvesi

rv 34+5 2

Reilu kuukausi tuli oltua reissussa, itse vain käväisin yhden kerran kotona neuvolareissulla 😊. Raskaus on edennyt tasaisen varmasti ja nyt lauantaina meidän pienestä tuli jo täysiaikainen ❤️. Ihanaa kun saatiin lomailla ja touhuilla kaikkia kesäisiä juttuja aikalailla normaalisti raskauden puolesta, vaikka tietysti minä mahoineni vähän tavallista kömpelömpi olenkin.

Elonkierto 2

Elonkierto 5

Elonkierto 3

Aivan erityisesti tytön kannalta olen iloinen että kesäreissailut onnistuivat ja hän pääsi nauttimaan kesän riemuista ja tapaamaan sukulaisia joita muuten niin harvoin tulee livenä nähtyä. Ensin olimme tytön mummun luona ja sieltä puolestaan siirryimme mummille ja ukille josta puolestaan mökille, ja samaa reittiä takaisin. Tosin sillä erotuksella että pois tullessa aikataulu oli tiivis ja automatkustusta tuli kolmena päivänä peräkkäin – huh.

melkutin 3

melkutin 1

melkutin 2

kerimäki 1

Untitled

puruvesi maisema

Itselläni yhtenä suurimpana kesähaaveena oli päästä vanhempieni kesämökille Kerimäelle jossa emme olleet käyneet kolmeen vuoteen – viimeksi silloin kun odotimme vielä tyttöä. Siihen asti olin ollut mökillä ihan jokaisena kesänäni. Olen niin iloinen että tämä haave toteutui ja tyttökin pääsi ihan ensimmäistä kertaa minulle niin kovin rakkaaseen paikkaan. Voi että, mökillä olisi kyllä viihtynyt vaikka kuinka pitkään varsinkin näin helteisenä kesänä. Siellä veden äärellä on juuri parasta ❤️. Kotona kerrostalossa on nimittäin lievästi sanottuna aika tukalaa ja sen puoleen ei kyllä millään olisi malttanut lähteä vaikka muuten kotiin onkin kiva palata. Nyt on kuitenkin vauvavalmistelujen aika ja seuraava neuvolakäyntikin on tänään!

hytermä

hytermä 2

Mutta, kuvat tosiaan kertovat parhaiten millaisissa merkeissä meidän heinäkuu on mennyt – oli ihanaa ❤️. Ja erityiskiitokset mummulle, mummille ja ukille tämän kaikein mahdollistamisesta ❤️.

28568556227_b7563748c8_z
43407052502_d62d174c58_z
29544925608_152f6a5d8e_z
42617281805_57a9d864fe_z
43517639022_612e078eb8_z
41821325760_6e0a9f18d6_z
42725214145_cd69c07405_z
29759464198_7a3078eecc_z

Eilen sainkin jo ihan hyvän startin vauvavalmisteluihin kun järjestelin tilaa vauvanvaatteille hoitopöydän laatikoihin, pesin ensimmäiset vauvanvaatteet ja järjestelin hieman paikkoja muutenkin. Ja tietysti olihan sitä muutakin hommaa kuten matkavaatteiden pesua, ja sain eilen itse asiassa yllättävän paljon aikaan kun tyttö ihan innoissaan leikki todella itsenäisestikin – taisi pienellä olla ikävä omia leluja ja leikkejä ❤️. To do -lista on vielä kuitenkin aika pitkä, joten tänään taas ei muuta kuin sen kimppuun 😊! Fakta kun tässä vaiheessa alkaa vähitellen olla se että vauva voi olla täällä ihan minä hetkenä hyvänsä ❤️.