elämä | kuulumiset | vauva

Vauva 8 kuukautta

huhtikuu 15, 2019
vauva 8 kuukautta

Vauvavuoden kuukaudet vierivät eteenpäin hurjaa kyytiä niin että lauantaina meidän rakkaalle pienelle tuli ikää jo 8 kuukautta. Hih, ei tätä ajankulun päivittelyä vaan millään oikein voi välttää!

8kk 1

Kuluneen kuukauden aikana flunssa vaivasi pientä yhteensä reilut kaksi viikkoa. Muutaman sairastelupäivän jälkeen vaikutti jo että tauti meni ohi, mutta sitten palasikin pahempana osin uusin oirein. Kuumetta ei ollut, mutta muuten poika oli kovin räkäinen ja yskäinen ja olo ilmeisen kurja. Pieni ei meinannut flunssan aikana viihtyä lattialla oikein lainkaan. Myös yöunet menivät entistäkin katkonaisemmiksi ja päiväunet jäivät joinakin päivinä lähes olemattomiin. Tällä hetkellä toistaiseksi poika on terveenä, mutta tyttö sen sijaan tuli juuri viikonloppuna jälleen kipeäksi, eli eiköhän se tämäkin tytön kerhosta nappaama pöpö jälleen tartu taas harmillisesti vauvaankin…

8kk 2

Tuntuu että edellisen flunssan jälkeen pojalle jäi vähän päälle se lattialla viihtymättömyys, ja selkeästi liikkumisen osalta olikin pientä taantumaa havaittavissa. Ennen flunssaa vaikutti jo siltä että hän lähtisi pian ryömimään kun pari kertaa onnistui hieman vetämään itseään eteenpäin, mutta nyt sentään viime päivinä on jo jälleen jonkin verran viihtynyt masullaan ja liikkuu taas peruutellen ja pyörien, ja kuten kuvistakin näkyy, on muutenkin enemmän oma iloinen itsensä. Ihana höppänä pötkylä ❤️. Ai niin, ja flunssan aikana poika lopetti selältä masulleen kääntymisen kokonaan eikä vieläkään ole kääntyillyt, vaikka ennen flunssaa kääntyili koko ajan jo pitkän aikaa 😀. Siskonsa muuten oppi ryömimään juuri 8 kuukautta täytettyään, ja silloin muuttui viihtyvyys ihan kertaheitolla – sitä odotellessa pojan kohdalla 😀. Saa nähdä kuinka pitkään vielä menee.

8kk 13

Myös yöheräilyjen määrä flunssan jäljiltä on ollut taas melkoinen. Ei hän välttämättä ihan joka kerta maitoa nykyään ota vaan saattaa hyvässä lykyssä jatkaa unia itsekseen, mutta parkaisee tai vähintäänkin potkuttaa kuitenkin niin että äiti varmasti herää… Hih, ja herralle on muuten muodostunut aika hauska suosikki mitä nukkuma-asentoon tulee: selällään jalat suorina kattoa kohti 😀. Mutta eiköhän sekin ihme tulla pojankin kohdalla vielä ennen pitkää näkemään että hän nukkuu koko yön 😊. Aika tekee ihmeitä, ja meidän lasten kohdalla on vahvasti osoittautunut että aika nimenomaan on ainoa konsti joka niitä ihmeitä tekee 😀.

Siinä missä liikkumishaluissa on ehkä ollut hieman takapakkia niin sen sijaan jokeltelu on kehittynyt ja poika on innostunut pitämään vaikka mitä ääniä 😊! Mutta niinhän se menee että kehitysvaiheet voivat mennä vähän vuorovedoin.

8kk 5

Ruokailut menevät edelleen aika samaa kaavaa kuin täällä kirjoittelin. Edelleen poika on varsin nirso kaikkia palasia kohtaan vaikka karkeampaa ruokaa tai jotain sormin syötävää päivittäin ollaan yritetty tarjota. Äidinmaito ja ihan sileät soseet (puuro poikkeuksena vaikka olisikin hieman kökkäreistä) maistuvat parhaiten 😊. Mutta eipähän tämän syömisenkään kohdalla mitään kiirettä ole, vauva saa olla vauva ihan rauhassa ❤️.

Vaatteissa meillä on käytössä 74 ja enenevästi ollaan otettu käyttöön myös jo kokoa 80. Mitäs vielä, ai niin Instan puolelle kirjoittelin muuten hieman meidän rakkaan höppänän suosikkijutuista tällä hetkellä – käykääpä kurkkaamassa sieltä 😊!

8kk 3

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa! Tällä viikolla on luvassa myös lääkärineuvola jos nyt vaan ollaan terveenä. Todella toivon että pieni säästyisi tältä flunssalta ettei heti tulisi uudelleen riesaksi kun vasta edellisestä toipui!

elämä | kuulumiset

Mietteitä aitoudesta ja kuulumisia

huhtikuu 8, 2019
Mietteitä aitoudesta

Aitous blogi- ja yleisesti ottaen somemaailmassa puhututtaa, ja ihan hiljattain törmäsinkin jälleen Instagramin puolella useaan storyyn aiheesta. Täytyy myöntää etten enemmälti itse ole keskustelua seurannut, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa muutaman sanasen omista mietteistäni!

IMG_4984

Ensinnäkin itselleni blogit ja Instagram ovat aina ensisijaisesti olleet inspiraation lähteitä, ja olen itse tykännyt seurata visuaalisesti kaunista ja hyvää mieltä tuottavaa sisältöä. Itseäni esimerkiksi jollain tapaa “lavastetut” kuvat eivät ole millään tapaa häirinneet vaan päinvastoin tykkään kuvista joissa näkyy vaikkapa kaunista sommittelua. Tykkäisin myös itse tuottaa enemmän visuaalisesti harkitumpaa kuvasisältöä, mutta tässä kohtaa ajan realiteetit tulevat vastaan niin etten pysty omistautumaan tälle harrastukselle ihan sellaisissa määrin. Mutta toisaalta tykkään kyllä myös valtavasti arkisista räpsyistä ja tilannekuvista. Sen kunniaksi tässä postauksessa nyt ihan kännykällä napattuja hetkiä 😊! Tämä näkyy sekä täällä blogissani että Instassa yleisestikin: välillä kivoja satunnaisia arkiräpsyjä ja välillä taas hieman harkitummin otettuja kuvia. Mutta noin yleisesti ottaen viimeistellyt kauniit kuvat ilahduttavat ja inspiroivat kun mietin mitä itse tykkään seurata. Itse en siis koe että harkitut yksityiskohdat ja kevyt kuvien käsittely (esim. valotuksen korjaus tmv.) millään muotoa häiritsisivät tai veisivät pois aitoutta. Tässä tullaankin siihen että mitä kukin sillä aitoudella sitten tarkoittaa… Mutta sitä en lähde nyt tässä sen enempää pohtimaan. Toki paljon riippuu myös siitä mitä kuvataan, mutta tämä siis siinä kontekstissa millaista kuvasisältöä Instagramissa itse seuraan.

IMG_4710

Toinen juttu mitä halusin nostaa esille on se mitä ylipäätään jakaa someen. Tässäkin on niin oleellisessa roolissa se mitä lukija / seuraaja ensisijaisesti hakee; se vaikuttaa siihen millaisena hän seurattavan kokee. Jos kaipaa vaikkapa vertaistukea oman elämän ongelmiin, niin ehkä positiivisuutta hehkuvat iloisen kepeät jutut voivat tuntua epäaidoilta varsinkin jos sisältö on pääosin sellaista. Itselleni blogit ja Instagram ovat ihan alusta lähtien olleet juurikin sellaisia hyvän mielen paikkoja joissa rentoutua ja inspiroitua, joten itse seuraajana / lukijana pidän erityisesti kepeämmästä sisällöstä. Toinen juttu on sitten se kuinka paljon elämästään jakaa, ja omia kanaviani ajatellen esimerkiksi Instagram stooreihin ei todellakaan tule päiviteltyä my day -tyyppisesti kaikkia menemisiä, tulemisia ja tekemisiä, vaan silloin kun on paremmin aikaa. Heh, ja se on niin harvinaista että silloin tulee jo ihan väkisinkin pääosin iloisia juttuja 😊! Toki tähän vaikuttaa varmasti myös positiivinen luonne yleisesti ottaen, sekä se että koen Instagramin ylipäätään kivojen juttujen paikkana, mutta pointtini tässä siis ennemminkin se että kuinka paljon tai vähän, ja millaisia asioita elämästään kertoo ei sinällään välttämättä liity aitouteen lainkaan – näin asian itse koen.

Nyt kun aloin kirjoittaa niin tästä aiheesta voisi jatkaa vielä paljon enemmänkin, mutta tuli tässä nyt ainakin keskeisiä mietteitäni esille 😊! Olisi toki mukava kuulla myös teidän ajatuksia aiheesta!

Snapseed

Nyt viime aikoina on ollut sen verran touhuntäyteistä etten ole blogin pariin juurikaan ehtinyt. Mutta jee, vihdoin tuntuu häipyneen kokonaan meillä yhteensä reilu 3 viikkoa jyllännyt flunssa! Vauvaa flunssa vaivasi eniten, mutta siitä lisää kuukausikuulumisien yhteydessä (hui, ihan pian on jo 8 kuukautta täynnä ❤️). Kaikkea kivaa tekemistä on onneksi myös ollut, kuten:

– Ollaan seurattu kevään etenemistä muutamien eväsretkien merkeissä. Tuossa ylempänä oleva kuva on viikonloppuiselta metsäretkeltämme jossa tytön mielikuvitus pääsi valloilleen: hän istuu punalohen selässä matkalla Kanarialle pitkin Atlanttia 😀❤️.

– Tytöllä on ollut kerhossa kivoja juttuja, muun muassa retki Oodiin ja ihan ensimmäinen valokuvaus (tästä varsinkin äiti oli innoissaan – juuri tänään tulikin tehtyä tilaus valmistuneista kuvista, en kestä miten ihania, pienen ekat kerhokuvat ❤️).

– Kerhon pääsiäisaskartelujen lisäksi ollaan tytön kanssa itsekin tehty vähän pääsiäisjuttuja kotona virpomavitsojen myötä, tyttö pääsi nimittäin jo viikonloppuna virpomaan kun saimme mummin, ukin, kummitädin ja serkun kyläilemään. Olipa taas mukavaa viettää aikaa yhdessä ❤️. Olisi ihanaa jos ei olisi niin suurta välimatkaa että voisi nähdä useammin, mutta näillä mennään.

Jaahas, mutta nyt paluu maanpinnalle, eli kotihommiin ja iltapuurojen valmistukseen 😊!

äitiys | elämä | vauva

Äitinä minä olen…

maaliskuu 9, 2019
blogihaaste äitiys

Sain Lapsiparkki-blogin Malinilta äitiyteen liittyvän blogihaasteen jossa pohditaan millainen onkaan äitinä. Kiintoisa pohdinta – täytyy myöntää etten liiemmin ole tässä äitiyden tuoksinassa ehtinyt edes pysähtyä miettimään millainen äiti nyt sitten oikein olenkaan! Kun kysyin asiaa mieheltäni, niin hänen vastauksensa oli omistautunut. Koen hyvin pitkälti myös itse näin, joten lähdetään siitä liikkeelle! Lisäksi kerron myös muita mieleeni tulleita asioita joista ei varmastikaan muodostu täydellistä kuvausta siitä millainen äiti olen, mutta kertovat ainakin sen mitä osaan suoralta kädeltä edes jollain lailla pukea sanoiksi.

äitiys 2

äitiys 4

…omistautunut. Niin, äitiys on elämäni tärkein, arvokkain ja kokonaisvaltaisin tehtävä, ja näin muutenkin luonteeni ollessa sellainen ennemmin yhden asian ihminen kuin jokapaikanhöylä äitiys on vahvasti läsnä ihan joka hetki. Mikä toki on ihan luonnollistakin kun kotona lasten kanssa olen. Sanat eivät riitä kertomaan miten paljon rakastan olla äiti ❤️.

…tarkka tietyistä jutuista, ehkä vähän liiankin. Olen se äiti joka pesee jatkuvasti lasten vaatteita – suunnilleen jokaisen käyttökerran jälkeen vaikkei niissä edes likaa näkyisikään, ja pyyhkii ja pesee leluja tuon tuostakin, näin pari esimerkkiä mainitakseni. Yleisesti ottaen siis olen vähän turhankin tarkka muun muassa puhtauteen liittyvistä jutuista. Mutta hieman on sentään kriteerit onneksi hellittäneet sitten tytön vauva-aikojen 😀.

Hih, edelliseen liittyen minua ei haittaa vaikka koti näyttää päivän päätteeksi olevan kuin pommin jäljiltä, mutta iltaisin tykkään kuitenkin kerätä kaikki lelut takaisin paikoilleen. Rauhoittaa mukavasti – sitten on kiva istahtaa sohvalle hengähtämään hetkeksi kahdestaan miehen kanssa kun ympärillä näyttää rauhalliselta. Nykyään tyttökin jo jonkin verran osallistuu lelujen siivoamiseen iltaisin. Meillä lapset saavat siis leikkiä vapaasti, mutta toki välillä täytyy asiaan puuttua jos vaikka kulkuväylä on leluja täynnä.

aina tilaisuuden tullen halimassa ja pussailemassa. Meidän lapsista varsinkin tyttö on aina ollut sellainen ettei ole pahemmin sylissä viihtynyt, mutta sietää hänkin jo nykyään vähän paremmin sylihalikaappauksia 😀. Vauva onnekseni tykkää pusuttelusta ja kikattaa samalla 😊! Päivän mittaan halitaan (tai siis ainakin äiti yrittää…) useita kertoja ja kerrotaan että rakastetaan.

…kamera kädessä. Tykkään kuvata ja ottaa talteen muistoja lasten touhuista myös videoiden muodossa, joten aika usein nähdään jonkin sortin kuvausväline kädessäni. Olen siis se äiti joka kiireesti alkaa kaivaa jotain kameraa esille kun vähänkin jotain erityistä tapahtuu – ja sitähän tapahtuu ihan jatkuvasti! Aika usein vain tytön touhut keskeytyvät kun hän huomaa että kädessäni on kamera, mutta miehen kanssa olemme sen verran ovelia että välillä nauhoitamme vain ääntä huomaamattomasti kun hän vaikkapa laulelee 😊.

…tiukempi. Olen selkeästi meistä vanhemmista se tiukempi, ja välillä tulee esimerkiksi kiellettyä tai rajoitettua jotain sellaista mikä jälkikäteen ajateltuna ei olisi ollut edes tarpeellista. Myös aikataulujen suhteen olen tiukempi ja stressaan ja hermoilen jos esimerkiksi ruokailut ja muut arkitoimet viivästyvät. Kiireisempinä päivinä koen itsekin kuinka pipo kiristyy ja alan vaatia erityisesti itseltäni mutta välillä myös lapsilta liikoja (tai no vauvalta en nyt niinkään mutta 3-vuotiaalta kyllä). Paineiden alaisena en ole parhaimmillani. Välillä toivoisin että osaisin suhtautua vähän rennommin tiettyihin asioihin, ja ehkä olen aavistuksen kehittynytkin tässä suhteessa äitiyden kasvattamana.

…varovainen. En ole kovin uskalias vanhempana vaan ennemmin suhtaudun esimerkiksi kiipeilyyn – tai ylipäänsä omien rajojen testaamiseen – tai vaikkapa vauvan sormiruokailuun aika varovaisesti.

…rauhallisempi leikkijä. Hulvattomat leikit ja hassuttelu ovat meillä enemmän isän ja lasten välisiä juttuja, kun itse taas tykkään touhuta lasten kanssa pääsääntöisesti rauhallisempia juttuja. Esimerkiksi lukuhetket sylikkäin ovat ihania.

…(yli)innostuva. Innostun yleensä aika suurieleisesti jos lapsi vaikkapa oppii jotain uutta tai tekee muuten vain jotain kehumisen arvoista. Miehenikin taisi sanoa joskus tytön vauva-aikana ettei muut äidit myötäelä lapsen intoa tai reagoi yleensä ihan noin voimakkaasti lapsensa tekemisiin ainakaan julkisilla paikoilla 😀… Hih, itse olen kyllä nähnyt pahempaakin, mutta kai siinä jotain perää on että reaktioni ovat välillä vähän voimakkaita kun tyttökin nykyään usein jo etukäteen sanoo minulle että ”äiti ei saa ohotella!”. (Tuo ohottelu on yksi osuva tytön keksimä sana kehuvista tai myötähämmästelevistä ohhoh!-huudahduksista 😀…)

Loppuun vielä tytön vastaus kun kysyin millainen olen hänen mielestään: iloinen. Pääsääntöisesti varmaankin ihan totta.

Mielenkiinnolla odotan millainen olen äitinä sitten kun lapset vielä kasvavat: luonnollisesti on erilaista olla vauvan kuin teini-ikäisen äiti. Tietyt luonteelle ominaiset peruspiirteet varmastikin säilyvät, mutta kokonaisuudessaan äitinä oleminen on jatkuvaa kasvua ja kehitystä, uuden opettelua. Varmastikin tulen aina olemaan rakastava, välittävä ja huolehtiva äiti, mutta nähtäväksi jää millaisiksi nämä ominaisuudet muokkaantuvat käytännössä lasten kasvaessa. Toivottavasti kuitenkin enemmän hyvässä kuin pahassa, niin että esimerkiksi ylihuolehtivaisuudelta tai -suojelevuudelta vältyttäisiin.

Jätetään tällä kertaa haaste kaikille avoimeksi, eli nappaa itsellesi haaste. Kerro rehellisesti minkälainen äiti sinä olet?